Uutiset

Pehmeä lasku kylmään kauteen

Tuonneko pitäisi pulahtaa? Aulangonjärven pinta on tasaisen harmaa ja tyyni. Samanvärinen on taivas Hämeenlinnan yllä. On aamu, ilman lämpötila on kahdeksan astetta, veden saman verran.

Tytti Nordenswan, Irja Mutikainen ja Airi Hirvihuhta ovat tulleet Aulangon ulkoilumajalle puoli kymmeneltä. Tavallisesti he ovat järvessä jo puoli kahdeksalta.

Naiset käyvät uimassa vuoden jokaisena päivänä. Avantouintia he ovat harrastaneet vuosia.

– Tämä pitää lääkärin loitolla. Veri kiertää ja välttyy flunssalta, Mutikainen sanoo.

– Uinnin jälkeen olo on hyvä, Hirvihuhta täsmentää.

Millä tavalla hyvä?

– Ei sitä osaa selittää. On vain hyvä olo ja veri kiertää.

– Päivä lähtee hyvin käyntiin, Nordenswan sanoo.

Nordenswan ja Mutikainen asuvat molemmat Pekolassa. He taittavat matkan Aulangolle yhdessä kävellen, hiihtäen tai potkurilla. Uinnin lisäksi tulee tehtyä kahdeksan kilometrin lenkki.

Paras olo pakkasella

Nordenswanista avantouinti ei ole koskaan tuntunut epämiellyttävältä – ei edes ensimmäisellä kerralla. Hänelle tulee uimisesta paras olo silloin, kun ulkona on pakkasta ja vesi on ilmaa lämpimämpää.

– Silloin on ihan tulipunainen, kun nousee avannosta. Laiturilla ei palella yhtään.

Vanha tekijä kuitenkin suosittelee ensikertalaista aloittamaan avantouinnin pehmeällä laskulla.

– Ei kannata lopettaa uimista kesällä. Sen kun jatkaa syksyyn. Silloin ensimmäinen kerta ei ole niin suuri sokki.

Talvella Nordenswan suosittelee käyttämään avannossa pipoa – pään kautta kun haihtuu suurin osa ihmisen lämmöstä. Pipon kastumista ei tarvitse pelätä, sillä kylmään veteen sukeltamista ei suositella.

Voittajana laiturille

Pulinat pois ja bikinit päälle. Ulkoilumajan pukukoppi on lämmitetty, ja siellä on hyvä vaihtaa uimavaatteet.

Niljakas laituri tuntuu kylmältä paljaita jalkapohjia vasten, eikä veteen menoa tee mieli viivyttää.

Portaissa ei vielä tunnu kovin pahalta. Mutta sitten. Veteen liukuessa hengitys salpautuu ja lihakset tahtovat suppuun. Kylmää!

Vedän muutaman vedon ja käännyn nopeasti takaisin. Suusta pääsee epämääräistä mölyä, vaikka olen päättänyt uida lenkkini arvokkaasti. Pelottaa, että kangistun ennen kuin ehdin takaisin portaille.

Iho on kuin kylmän kelmun peitossa. Olo ei ole kuitenkaan erityisen epämukava, ja ennen laiturille nousemista huomaan, että pystyn hengittämään melkein normaalisti.

Laiturilla iskee vihlova nilkkakipu. Juilinta helpottaa puolessa minuutissa, kun hieron nilkkoja kevyesti. Muuten olo on kuin voittajalla. Uin oikean lenkin, en ainoastaan kastautunut laiturin tikkaissa roikkuen.

Uinnin jälkeen odottelen euforista oloa. Sitä ei tule. Sormia ja varpaita paleltaa, vaikka kylmään veteen polskahtamisen piti vilkastuttaa huonoa ääreisverenkiertoa.

Aamun orastanut päänsärky muuttuu työmatkalla kunnon jumputukseksi. Jumittava niska ja hartiat tuntuvat kipeämmiltä kuin aikoihin. Ehkä kylmän veden positiiviset vaikutukset tulevat esiin vasta pitemmällä aikavälillä.

Pitänee ottaa asiasta selvää.