Uutiset

Peilikuvani: Kolmien potkujen mies

Jorma Hassinen: Näen peilistä vanhan, yli 60-vuotiaan kokeneen miehen, joka ei halua katsoa taaksepäin vaan eteenpäin. Haluan ottaa uudistukset mahdollisuuksina, sillä vain niin asiat kehittyvät ja muuttuvat. 

Kasvoin isossa perheessä, ja minulla on viisi sisarusta. Kotona oppi muiden ihmisten huomioimista. Sieltä on myös opittu ajatus vähäosaisten puolustamisesta. Ketään ei saisi jättää yksin.

En ole mistään luonteenpiirteestäni ylpeä, mutta olen tyytyväinen siihen, että olen monissa asioissa pystynyt viemään asioita eteenpäin, sovittelemaan ja hakemaan ratkaisuja. Tunnistan ristiriitaisuuden, joka persoonaani liitetään. Ajattelen, että jos haluaa viedä asioita eteenpäin, herättää tunteita. Kaikille ei voi olla mieliksi.

Vuosien varrella särmät ovat hioutuneet. Eräs toimitusjohtaja sanoi, kun olin nuorempi ja toimin pääluottamusmiehenä, että kyllä ne pojat teidänkin särmänne vuosien saatossa hioutuvat. Niinhän se on mennyt. Elämä opettaa.

Olen saanut urallani kolmet loparit: Fredrikssonin tukkuliikkeestä, Raisio Yhtymältä ja lopulta liikuntahalliyhtiöstä. Olen myös ollut pääluottamusmiehenä kättelemässä noin 1 500 työntekijää yt-neuvotteluiden jälkeen. Kyllä jokainen irtisanominen on vaikuttanut, se on ihan selvää.

 

Sain viime vuoden lokakuussa loparit Hämeenlinnan Liikuntahallit oy:n toimitusjohtajan paikalta. Päivien täyttämisessä ei ole sen jälkeen ollut ongelmia. 45 vuoden rupeama työelämässä oli pitkä, mutta olisihan sitä voinut olla 63-vuotiaaksi asti mukana. 

Fici-Copy-vyyhdillä oli osuutensa lähtööni. Viime syksyn tapahtumat olivat vain jäävuoren huippu, sillä tutkinta oli kestänyt useamman vuoden.

Ainoa yllätys oli, että hallitus antoi lopputilin. Olin käynyt asiat niin monta kertaa läpi. Omasta ja juristini mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa.  En ole ottanut lahjuksia vastaan, en todellakaan sitä tehnyt.

Kai sitä ihminen aina oppii jotain – tässä tapauksessa ehkä sen, että kaikissa yhtiöissä olisi ammattitaitoinen hallitus, joka näkisi asiat kokonaisuuksina. Virheistä pitää oppia, se kai se suurin oppi on.

 

Lopareiden jälkeen olen ollut kotona. Tekemistä riittää, sillä lastenlasten kanssa menee aikaa ja kaikenlaista puuhailtavaa riittää. Nyt on ollut aikaa kokata ja leipoakin. Toivon, että terveyttä piisaisi ja saisi nauttia eläkevuosista, kun ne vihdoin koittavat.

Innostun lastenlasten onnistumisista ja viimeksi oli hienoa kuulla nuoremman tyttären raskaudesta. Innostun myös hyvistä urheilusuorituksista. Nautin siitä, että ihmiset onnistuvat – oli laji mikä hyvänsä. Olen urheilufriikki, mutta pidän myös kulttuurista.

 

Politiikka alkoi kiinnostaa, kun siirryin tukkuliikkeestä myllyteollisuuden piiriin ja OTK Myllyllä pyydettiin pääluottamusmieheksi.

Tuli tunne, että asioita pitäisi saada eteenpäin. Lähdin demareiden riveissä ehdolle kunnallisvaaleihin, ja olin mukana vuodesta 1985 lähtien.

Vuonna 2001 tilanne valtuustossa oli sellainen, ettei siellä enää jaksanut olla. Kokouksiin mennessä harmitti jo valmiiksi. Olin kesän miettinyt ja ajattelin, että nyt saa luvan riittää. Ja niinhän ne ongelmat ovat näyttäneet jatkuvan siellä aina tähän päivään saakka. Sanotaan, että viisas väistyy.

Surullisin mielin olen seurannut paikallispolitiikkaa. Ei asioita ratkaista riitelemällä, uhkailemalla ja oikeuteen haastamalla. Eivät kaikki tietenkään ole sellaisia, mutta muut ovat leimautuneet kärjen mukana. Hämeenlinna on taantunut ja asukasluku on laskenut, joten on sillä jokin vaikutus ollut, ettei asioita ole hoidettu yhteistyössä. On liikaa persoonia, jotka eivät suostu antamaan missään periksi.

Olen miettinyt politiikkaan paluuta pitkään. Pyydetty on, mutta järki sanoo, että älä lähde. Samaan aikaan on tulossa isoja uudistuksia, kuten sote ja kaupungin organisaation uudistaminen. Lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta aika todennäköiseltä näyttää, että olisin lähdössä. Ihan viimeinen sana on sanomatta.

Muutos kiinnostaa ja sen tuoma mahdollisuus, se motivoi lähtemään.

 

Olen aina pitänyt täysin käsittämättömänä juttuna hyväveliverkostosta puhumista.

Vaikka ihmiset ovat vaihtuneet, on aina löydetty ratkaisut, joilla asiat on saatu vietyä eteenpäin. Siitä lähtien, kun kansanedustajat Eero Salo (sd.) ja Timo Mäki (kok.) tekivät yhteistyötä kuntapolitiikassa, on yhteistyöllä saatu hyviä tuloksia Hämeenlinnan seudulle.

Homma on toiminut, kun yhteistyöllä on haluttu hakea ratkaisuja. Hyvin voi kysyä, missä ollaan oltu viimeiset kuusi vuotta, kun asioista ei ole pystytty sopimaan. Tulokset ovat surullisia.

 

Haastateltava on Hämeenlinnan Liikuntahallit oy:n entinen toimitusjohtaja ja kolmen lapsen isoisä.