Uutiset

Pelastavatko kuntaliitokset kuntien talouden?

Poliitikot ovat viime aikoina keskustelleet kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Keskustelussa on voimakkaasti ajettu kuntien yhdistymisiä. Nykyisten kuntien on väitetty olevan liian pieniä kyetäkseen tuottamaan palveluja.

Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Kuntien palvelutuotanto vaatii työvoimaa. Palkkakustannukset ovat noin 70 prosenttia kustannuksista. Tuotantoa ei voida tehostaa suuruuden ekonomialla samalla tavalla kuin teollisuudessa, jossa koneiden tehoa lisäämällä sama henkilömäärä voi lisätä tuotantoa moninkertaiseksi.

Terveydenhoidossa väestövastuulääkärin asiakasmäärästä on suositukset, jotka nykyisin on jo eräissä kunnissa jopa ylitetty. Vuodeosaston hoitajamäärä on normitettu. Samoin on tilanne vanhainkodin kohdalla.

Päivähoitoasetuksessa on tarkkaan määrätty lasten lukumäärä hoitajaa kohti eri tyyppisissä hoitomuodoissa. Koulujen oppilasryhmien koko ei vaihtele paljoakaan kuntien välillä.

Myös suurten kuntien on noudatettava läänihallituksen valvomaa normistoa. Kuntia yhdistämällä ei siten juuri voida palveluita tehostaa. Harvoin tarvittavien erityispalveluitten kohdalla suurten kuntien etuna on parempi osaaminen erityisalueilla.

Säästöjä syntyy lähinnä hallintoa yhdistettäessä, mutta muutaman prosenttiyksikön säätöillä ei ole merkitystä koko kuntatalouden kannalta. Hämeenlinnan seudulla Tahto-hankkeella on taloushallinnon toimintoja jo tehostettu.

Suuressa kunnassa on kyllä helpompaa lopettaa haja-asutusalueen pieni kyläkoulu, kun kuntaliitosalueelta on vähemmän valtuutettuja. Kaupunkikeskuksen pieniä kouluja tuskin pystytään lopettamaan. Kuntaliitoksissa haja-asutusalueen asukkaiden palvelut tulevat todennäköisesti heikkenemään.

Palvelurakenneuudistuksessa olisi valtakunnan poliitikkojen syytä keskustella mitä palveluita kansalaisille tuotetaan, kuinka laadukkaita, missä laajuudessa ja kuinka tehokkaasti palveluita tuotetaan sekä mikä on käyttäjän omavastuuosuus. Ne seikat ratkaisevat palveluitten kustannukset ja kuntien rahoitustarpeet.

Keskustelun avaus tehtiin subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tinkimisestä. Sen tyrmääminen mielestäni osoittaa, että valtion päättäjät eivät halua tiedostaa tai eivät tunne kuntien talousongelmia.

Terveydenhuollon asiakasmaksuja ollaan ”korottamassa” myöntämällä samalla nuorille ikäluokille vapautus maksuista. Siten kuntien rahoitusvelvollisuutta ollaan vain nostamassa.

Seutuyhteistyöllä voidaan kuntalaisille turvata taloudellisesti yhtä tehokkaasti tuotetut palvelut kuin kuntaliitoksilla. Se edellyttää aitoa yhteistyöhalukkuutta kaikissa kunnissa. Seutuyhteistyö myös turvaisi parempilaatuiset palvelut kuntalaisille kunnan taajaman ulkopuolella.

Kari Ventola

Hattula