Uutiset

Pelé hallitsi maailmaa, Hitler lynkkasi juutalaisjoukkueen

Kahdesta jalkapallohistoriikista toinen kertoo siitä, miten asioiden pitäisi sujua, mutta toinen jotain sellaista, mitä milloinkaan ei saisi päästää tapahtumaan.

Ensimmäisen kirjan onnensoturi on brasilialainen Pelé, jälkimmäinen kertoo Wienin juutalaisseuran FC Hakoahin kohtalosta.

Orlando Duarten ja Alex Bellosin yhdessä sankarin itsensä kanssa kirjoittama Pelé (Otava) kertoo tarinan jalkapalloilijasta, joka oli jo juniorina sellainen supertähti, että tykitti 17-vuotiaana jalkapallon MM-kisojen finaalissa vuonna 1958 Ruotsia vastaan kaksi maalia.

Vielä MM-kisoissa 1970 Pelé sambarytmitti ykköshahmona maailman kaikkien aikojen parhaana joukkueena pidetyn Brasilian kuuteen voittoon vienyttä peliä.

Pelé voitti maailmanmestaruuksia kaikkiaan kolme. Hän keräsi tililleen huikeita saavutuksia myös seurajoukkueessaan Santosissa ja ehti vielä uransa lopussa olla levittämässä jalkapallon ilosanomaa Amerikkaan New York Cosmosin riveissä. New Yorkissa Pelé kertoo käyneensä lounailla ex-Beatle John Lennonin kanssa. Siinä on ollut liikenteessä melkoinen parivaljakko.

Eurooppalaiseen seuraan Peléä ei saatu houkuteltua Juventuksen aikaansa nähden huikeasta tarjouksesta huolimatta.

Surkea liikemies

Lopetettuaan jalkapalloilun Pelé pystyi hetkeksi pysähtymään tekemään tiliä urastaan.

– Olin pelannut kaiken kaikkiaan 1 367 ottelua ja tehnyt niissä 1 283 maalia. Se tuntui riittävältä, Pelé mietiskelee.

Pitkästä peliurasta huolimatta vuonna 1940 syntyneen Pelén elämään on mahtunut paljon muutakin kuin jalkapalloilua. Yksityiselämä on välillä ollut hyvinkin värikästä. Naisten kanssa pelehtiminen ja ajoittain reippaaksi äitynyt alkoholinkäyttö aiheuttivat muun muassa Pelén avioeron. Ja liikemiehenä Pelé on ollut umpisurkea.

Pelé on nähty myös elokuvissa. Lisäksi hän on kunnostautunut säveltäjänä ja levylaulajana.

Pelé-kirjaan on pujahtanut pari täysin käsittämätöntä asiavirhettä. Englanti ei voittanut jalkapallon maailmanmestaruutta vuonna 1934 yhtään sen enempää kuin Neuvostoliittokaan jalkapallokultaa Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.

Juutalaisten seura

Hakoah Wien voitti Itävallan mestaruuden vuonna 1925. Joukkue oli itävaltalaisen futiksen outo lintu. Maassa toimi useita seuroja, jotka eivät hyväksyneet juutalaisia jäsenikseen. Hakoah taas ei ottanut jäsenikseen muita kuin juutalaisia. Ja joukkueeseen kelpasivat Unkarin juutalaiset aivan yhtä hyvin kuin itävaltalaisetkin.

Ruotsalaistoimittaja Gunnar Perssonin kirjoittama Hakoah – Tähdet paossa (Like) käy läpi Hakoahin vaiheet 1900-luvun alun perustamisesta alkaen. Seuralle traagisen toisen maailmansodan saksalaisvallan jälkeen koittaa sodanjälkeinen aika, jolloin monen lajin seura Hakoah ihmeellisesti ja lähes kirjaimellisesti heräsi kuolleista.

Hakoahin jalkapallojoukkue tunnettiin maailmansotien välisenä aikana kaikkialla maailmassa. Se teki pelimatkoja Amerikkaan asti. Monet Hakoahin pelaajat reissasivat sen päälle vielä maajoukkueenkin mukana.

Hitler tulee – Hakoah lähtee

Adolf Hitlerin Saksa kaappasi Itävallan hallintaansa maaliskuussa 1938. Hakoahin taival Itävallan liigassa ja cupissa loppui samalla hetkellä. Hitler joukkoineen saapui maahan vain pari päivää ennen kuin Hakoahin oli määrä pelata Itävallan cupin semifinaali. Se jäi pelaamatta. Samalla Hakoah pyyhittiin pois liigan sarjataulukosta. Seuran omaisuus takavarikoitiin.

Hitlerin temppuilun takia koko Itävalta pyyhkäistiin pois jalkapallokartalta ja sille arvottu vastustaja pääsi pelaamatta vuoden 1938 MM-jalkapallossa kahdeksan parhaan joukkoon. Tuo vastustaja oli tietysti Ruotsi, joka lopulta otti kisoissa Kuuba-voitolla ja kahdella tappiolla neljännen sijan.

Hakoahin pelaajia ja johtajia joutui keskitysleireille asti. Heistä seuran kasvatti Igo Fischer nähdään pelaamassa jalkapalloa saksalaisten propagandaelokuvassa Führer lahjoittaa juutalaisille kaupungin. Fischer virui Theresienstadtin ja Auschwitzin keskitysleireillä yhteensä 29 kuukautta, mutta selvisi kuin ihmeen kautta hengissä. Läheskään kaikille Hakoahin jäsenille ei käynyt yhtä hyvin. Kansallissosialismin uhriksi joutui noin 40 hakoahlaista.

Perssonin kirjan kummallisuus löytyy sen esipuheesta. Persson kirjoittaa Hakoahin olleen aikansa Real Madrid tai Manchester United. Ei nyt sentään. Yksi Itävallan mestaruus ei riitä nostamaan seuraa aikansa Realiksi tai Manuksi.

Toinen kummallisuus on se, että kirjan suomalaisen laitoksen kannen jalkapalloilija on Wiener Amateuterin eikä Hakoahin pelaaja. (STT)