Kolumnit Uutiset

Pelit kohottavat sivullisten verenpainetta

Viime viikonloppuna Yle teki kulttuuriteon ja näytti suorana lähetyksenä tietokonepeliturnauksen Helsingin Assembly-tapahtumasta.

Pelaaminen, tai e-urheilu, kuten sitä on myös alettu kutsua, on vahvassa nousussa oleva laji, jossa parhaimmat siirtyvät ammattilaisiksi ja kasvavien piirien supertähdiksi.

Assemblyille olen osallistunut ties kuinka monta kertaa sen demoscene-tapahtuman takia, mutta pelipuoli on jäänyt vieraaksi. Siksi yllätyinkin, kun huomasin viihtyväni toisten Counter Strike -pelaamista katsellessani. Hyvä selostus auttoi asiaa.

Tietokonepelitkö urheilua? Ei todellakaan, jos suuren yleisön kiukkureaktiota katsotaan.

Parhaiten (tai pahiten) pelaamiseen ja pelaajiin sitkeästi liittyvät stereotypiat tiivistyivät aina yhtä luotettavalla vauva.fi -keskustelufoorumilla. Tuskin oli pelilähetys ehtinyt alkaa, kun mammapataljoona kävi jo vastahyökkäykseen.

Niin säälittävää, aikuiset ihmiset tekemässä teinien juttuja. Eivät ole ainakaan saamassa naista ikinä, kai tajuat, että enemmistön mielestä pelaaminen on säälittävää aikuisella, huomaiskohan tommoset 30+ miehet jos alaston nainen tulis huoneeseen, Ei tuollaiset impotentit luuserit uskaltaisi sanoa mitään oikealle naiselle, Miksi tuollaista verorahoilla näytetään eikä oikeita uutisia?.

Kaikenlaisia mammafoorumeita lukiessa vastuu siirtyy aina lukijalle. Palstojen viihdyttävyyshän kumpuaa nimenomaan siitä, että on täysin mahdotonta arvioida, ovatko äänekkäimmät pauhaajat trolleja, trolleja trollaavia trolleja vai yksinkertaisesti tyhmiä.

Mammapalstalla kysyttiin myös, eikö tietokonepelille sopivampi lähetysaika olisi lastenohjelmien aikaan?

Ei olisi, jos asiaa Suomen lapsiasiavaltuutetun toimistolta kysytään. Huolestunut valtuutettu kyseli Facebookissa, tarvitseeko Ylen näyttää suorana lähetyksenä väkivaltapelaamista oheistettuna innostuneella selostuksella.

Onneksi pelien vaikutus lapsiin ei ole mielipideasia vaan ihan tutkittu juttu. Toivottavasti lapsiasiavaltuutettu ei pety tutkimuksia lukiessaan, sillä pelaamisesta ei näyttäisi seuraavan mitään turmiollista.

Pian 50 vuoden ikäpyykin saavuttaa sukupolvi, jolla oli jo lapsuudessaan mahdollisuus päästä pelaamisen makuun. Pelaajien keski-ikäkin lähenee jo 40 vuotta, sillä harva pelien kanssa kasvanut on kokonaan lopettanut harrastustaan.

Silti peleihin ja pelaamiseen suhtaudutaan edelleen kuin kyseessä olisi uusi asia tai lasten ohimenevä muoti-ilmiö.

Aina välillä on mukava kaivaa vanha konsoli kaapista ja ottaa kaverien kanssa ottaa erä Tekkeniä ja junaa odotellessa ehtii puhelimella pelata kentän verran Candy Crush Sagaa.

Muille kuin ammattilaisille pelit eivät ole koko elämä. Enemmistölle meistä ne ovat yksi mukava lisämauste tässä arjen sopassa – sanoivat hormonihuuruiset mammapalstalaiset sitten mitä tahansa.