Kolumnit Uutiset

Pelkääjän paikalla palelee

Eihän supervallan presidentinvaalissa näin pitänyt käydä. Sen ymmärsi lukiolaispoikakin.

Ronald Reaganin valinta marraskuussa 1980 järkytti. Miksi treenata aivan liian pitkän matematiikan kokeeseen, kun huomenna maailma tuhoutuu?

Somettomassa Suomessa velloi huolipuhe. Saati nyt. Kuin istuttaisiin juuri kortin saaneen pojanklopin (tai papparaisen) kyytiin. Ei tunne liikennesääntöjä, liikenneraivoissaan ei käytä vilkkua, tai jos vilkuttaakin – etenkin oikealle – poljemme pelkääjän paikalla kuvitteellista jarrua.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump puhuivat ensimmäisen kerran puhelimessa, iltapäivälehti taittoi siitä kertovan uutisen mustalle tekstipohjalle, ei sattumalta.

Trump jakaa jo suomalaisetkin. On niitä joita painaa murhe ja pelko, ja niitä jotka tyynnyttelevät ja muistuttelevat maltista. Vastaleiriä syytellään.

Öykkärimäinen arvaamattomuus on tietenkin sietämätöntä. Toisaalta ei pidä antaa Trumpin ensimmäisten vaalienjälkeisten kaunopuheiden liiaksi tuudittaa.

Mikäpä ei enää olisi arvaamatonta? Maailmantalouskin on miinoja täynnä. Aina voi toivoa Trumpin talousmiehenä lopulta ymmärtävän, että tyhmät päätökset keskinäisen riippuvuuden maailmassa romuttavat myös omaa taloutta.

Iso osa amerikkalaisista oli sitä mieltä, että hyvä ehdokas puuttui. Ikäkulun sanonnan mukaisesti lopulta piti valita ruton ja koleran välillä. Kommenttivyöryn perusteella jenkit saivat rutto-koleran, pahimmassa tapauksessa tarttuvan.

Yhtäkkiä yöpakkaset tulevatkin lännestä? Olisipa jo uusivuosi!

Tehtävässään alati terästyneen presidentti Sauli Niinistön selväjärkistä uudenvuodenpuhetta tarvittaisiin juuri nyt. Viimekertaisissa tv-puheissaan hän on Naton erityiskumppanin äänellä tuominnut Venäjän toimet ja uskottavasti korostanut suomalaisten yhteisön vakautta, yhteiskunnallista eheyttä.

Mitä sanoi Urho Kaleva Kekkonen Reaganista vuoden 1981 uudenvuodenpuheessaan? Ei mitään. Laskeskeli maailman asearsenaalin tuhovoimaa, peräsi liennytystä ja luottamusta lisääviä toimia.

Silti on taas turvauduttava Kekkoseen. UKK:n kohta 36 vuoden takaisesta puheesta löytyy helmi:

– Toivon juuri naisten nykyistäkin enemmän vaikuttavan siihen, että arkista aherrustamme entistä useammin sävyttäisi inhimillinen lämpö ja toistemme arvostus.