Uutiset

"Pelkät palkat eivät anna tyhjentävää kuvaa"

Palkkojen sopimuskorotusten taso on Suomessa ollut viime vuosina alhaisempi kuin esimerkiksi Suomen tärkeimmissä vientimaissa Ruotsissa ja Saksassa. 

– Tekisi mieli väittää, että sopimuskorotukset pysyvät paikoillaan, taloustieteilijä Pekka Sauramo Palkansaajien tutkimuslaitokselta sanoo.

Oleellisia Sauramon mukaan ovat etenkin viimeisten kolmen vuoden aikana tehdyt palkkaratkaisut. 

Tuona aikana Saksassa palkkataso on noussut noin 7 prosenttia, Ruotsissa vajaat 7 prosenttia ja Suomessa noin 2 prosenttia. Palkansaajien nimellisansiot nousivat Suomessa Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2016 loka–joulukuussa 1,0 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Norjassa ja Saksassa sopimuskorotukset eli sovitut palkankorotukset olivat viime vuonna noin 2 prosenttia, Ruotsissa vähän enemmän.

Karkeasti Sauramo arvioi palkkatason olevan Suomessa sama Ruotsin ja Saksan kanssa.
 
Eurooppalainen palkkavertailu -raportissa ilmenee, että Suomi on edustanut ylempää keskitasoa tarkasteltaessa kokoaikaisia palkansaajia. Tutkimuksessa hyödynnettiin Eurostatin EU-SILC-aineistoa vuosilta 2008–2013. Palkkavertailussa on huomioitu henkilöt, jotka määritellään koko- tai osa-aikaisiksi työntekijöiksi.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan kommentit liian korkeasta palkkatasosta nousivat keskusteluihin Helsingin Sanomien haastattelun jälkeen. Mattilan mielestä suomalaisten palkkataso on 10–15 prosenttia liian korkea.

Sauramon mielestä oleellista on keskittyä ennemmin työvoimakustannuksiin kuin palkkatasoihin. 

Työnantajille työvoima tarkoittaa kustannuksia, joihin sisältyy palkansaajille maksettavien palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten sosiaaliturvamaksuja. Siten työvoimakustannukset ovat merkittävässä asemassa myös kilpailukyvyn kannalta.

– Pelkät palkat eivät anna tyhjentävää kuvaa, Sauramo sanoo. 

– Kilpailukykytarkastelussa kannattaa lisätä välilliset kustannukset.

Vuonna 2015 Suomen tehdasteollisuudessa työvoimakustannukset olivat matalammat kuin Saksassa ja Ruotsissa. Palkat sijoittuivat Saksan ja Ruotsin väliin. 

Luvut on poimittu teollisuudesta, koska se on Sauramon mielestä kilpailukyvyn näkökulmasta tärkein toimiala.

Sauramo on todennut aiemmin, että laki vähimmäispalkasta saattaisi paitsi täydentää nykyistä järjestelmää myös vahvistaa niiden palkansaajien asemaa, joiden palkoista ei ole sovittu työ- tai virkaehtosopimuksilla. Pohjoismaissa ei ole käytössä minimipalkkaa. Saksassa vähimmäispalkka otettiin käyttöön 2015, mikä näkynee tulevissa tilastoissa.

– Saksa on siitä erikoinen maa, että viimeisten 10 vuoden aikana siellä on syntynyt matalapalkkasektori palvelualoille. Viime vuonna parlamentin enemmistö hyväksyi perälaudaksi minimipalkan, koska palkat alkoivat olla liian alhaiset.

Työvoimakustannukset kattavat palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. 

Eurostatin vuoden 2015 tilaston mukaan Suomessa työvoimakustannukset ovat teollisuusalalla 36,8 euroa/tunti, Saksassa 38 euroa/tunti ja Ruotsissa 41,1 euroa/tunti.

 

Päivän lehti

31.5.2020