Kolumnit Uutiset

Pelkkä raha ei ratkaise terveyskeskusten kriisiä

Perusterveydenhuolto on kriisissä! Tätä sanomaa on kuultu jo pitkään kaikkialla, missä kuntapäättäjät tapaavat.

Pääsin viime viikolla kuulemaan Suomen terveydenhuollon parhaita asiantuntijoita toimittajien Terveysakatemiassa, joka on STM:n, Sitran, sairaanhoitopiirien ja Duodecimin järjestämä eräänlainen terveysalan maanpuolustuskurssi.

Päivien aikana kävi selväksi, että perusterveydenhuollon ongelma piilee pitkälti huonossa johtamisessa tai peräti johtamisen puutteessa. Monella suulla todistettiin, ettei tärkeintä sittenkään ole se, mikä taho tai hallintohimmeli palvelut järjestää vaan se, millä lailla se suhtautuu työntekijöihinsä.

Kyse on siis pitkälti esimiestaidoista.

Esimerkiksi yksityisen tamperelaistoimijan Pihlajalinnan menestys perustuu tyytyväisiin työntekijöihin, jotka ovat valmiita joustamaan jopa yli työehtosopimusrajojen. Monet heistä ovat ulkoistettujen terveyskeskusten entisiä kuntatyöntekijöitä, jotka kokevat uudessa organisaatiossa tulevansa arvostetuksi eri tavalla kuin ennen.

Kyse on pienistä asioista kuten vaikkapa eri henkilöstöryhmien yhteisistä kahvihuoneista tai koulutusmahdollisuuksista.

Toki myös julkisella puolella on monia hyviä työnantajia, joiden maine kiirii puskaradiossa nopeasti. Mutta sitten on niitä toisia, jotka eivät tahdo onnistua houkuttelemaan työntekijöitä millään rahasummalla töihin.

Myös yksityispuolella toimii suuria firmoja, joiden keikkaväki vaihtuu jatkuvasti. Jako yksityiseen tai julkiseen ei siis takaa mitään.

Julkinen sektori on tähän mennessä ratkaissut terveydenhuollon lisääntyvän työmäärän ongelmat hankkimalla jatkuvasti lisää työntekijöitä. Terveydenhuollon budjetit ovat paisuneet, eikä kehitykselle ole näköpiirissä loppua.

Vasta nyt ollaan havahtumassa siihen, voisiko asioita tehdäkin toisin.

Eräs kuulemistani asiantuntijoista kyseenalaisti koko paljonpuhutun julkisen sektorin rahapulan, koska meillä on edelleen varaa pitää yllä niin paljon tuottamattomia työprosesseja. Terveydenhuollon työn tuottavuus ei ole kehittynyt samaa tahtia kuin muiden alojen.

Samalla rahalla olisi siis mahdollista saada vaikuttavampia tuloksia, kun työt olisi järjestetty arkijärjellä ja henkilöstö voisi hyvin.

Oli havahduttavaa kuulla, että esimerkiksi Ruotsissa pärjätään puolet pienemmällä kotihoitajien määrällä, sillä työt on suunniteltu työntekijöitä kuunnellen ja huomattavasti täkäläistä joustavammin.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Moni hyvä käytäntö on juuri sitä.

Onneksi toimiin on ryhdytty
. Hattulassa ratkaisu oli terveyskeskuspalveluiden yksityistäminen, kun taas Hämeenlinnassa lähdettiin uudistamaan koko terveyskeskuksen toimintaa uudenlaisella terveyshyötymallilla.

Työn tulokset näkyvät viiveellä. Odotan mielenkiinnolla.