Kolumnit Uutiset

Pelko pois ja tahto tilalle

Ajatella. Siitä on jo seitsemän vuotta kun silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) piti hätkähdyttäneen puheensa Washingtonissa. Näinhän se meni: ”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.”

Tänään luovutetaan puolustuksen parlamentaarisen selvitysryhmän loppuraportti. Liki kaikki poliitikot haluavat maanpuolustukselle lisää rahaa. Nyt jokainen puhuja mainitsee Venäjän – paljon useammin kuin kolmesti.

Turvallisuusympäristössä viuhuu muutoksen myräkkä, mutta suomalaiset eivät todellakaan aio jäädä tuohon tuuleen makaamaan.

Armeija saa lisärahaa. Puolustusvoimat suunnittelee ”teräväksi torjuntakärjeksi” kutsutun valiojoukon perustamista. Uusi kybersotaan erikoistunut yksikkö perustetaan.

Kyselyissä yhä useampi vastaa myöntävästi kysymykseen ”Onko suomalaisilla syytä pelätä Venäjää?” Tuskinpa tuo tarkoittaa lamaannuttavaa pelkoa, vaan pikemminkin henkistä valmistautumista toimintaan. Sille keksittiin jo kauan sitten hyvä sana: maanpuolustustahto.

Vihdoin tajutaan, ettei tuo tahto ole mikään kollektiivinen möhkäle. Se koostuu itsenäisistä tahdoista, ajattelevista ihmisistä. Kansanvallan kannattelijat eli tavalliset ihmiset haluavat olla aktiivisia vaikuttajia töissä, koulussa ja – kyllä vain – armeijassa.

On mahtavaa, kuinka meneillään on melkoinen muutos: yksilöä aletaan arvostaa uudella tavalla.

Pari esimerkkiä.

Työryhmä valmistelee koululiikunnan opetussuunnitelman uudistamista. Se lähtee siitä, että jokainen oppilas on yksilönä tärkeä (HS 27.9.). Tätä ei vanhakantaisessa urheilulajikeskeisessä opetuksessa otettu riittävästi huomioon.

Järkevä individualismi osataan jo tunnustaa ja tunnistaa armeijassakin. Panssariprikaatissa heinäkuussa aloittaneista vain 5,5 prosenttia on keskeyttänyt varusmiespalveluksensa. Valtakunnassa urakan jättää kesken vuosittain 10–15 prosenttia, eli täkäläinen saavutus on huikea.

Haastattelussa komentaja eversti Pekka Järvi käytti siekailematta inhimillisyys-sanaa (HäSa 22.9.). Pitkälle on päästy 80-luvun höykytyskulttuurista.

– Täällä jokainen alokas huomioidaan yksilönä, todisti varusmiestoimikunnan sosiaaliasiamies. Selvästi jo tajutaan, ettei ryhmähenki ole mitään henkimaailman haahuilua tai poikakirjojen reipastelua. Se on kovaa konkretiaa, joka vaikuttaa suoraan ja vuosien ajan elintärkeään maanpuolustushenkeen.

Havaintoja varusmiesten maanpuolustustahdosta puidaan Sotilasaikakauslehden tuoreessa numerossa. Jokainen palveluksesta pääsevähän saa arvioida armeija-aikaansa.

Isoa syytä huoleen ei ilmeisesti ole. Etenkin jos nuorten annetaan tehdä omiakin valintoja ja päätöksiä.

Koulumaailmasta tuttu viihtymispuhe on tullut inttiinkin. On ymmärrettävää, jos sodat kokeneita tämä ärsyttäisikin. Ei ollut puolustuslaitos aikoinaan mikään viihdytyslaitos. Mutta on se niinkin, että liian jyrkkä viihtymättömyyskäyrä (v-käyrä) estää tappotoimen oppimista.