Uutiset

Pelko rajoittaa jo sananvapautta

Palaute kuulemma tukkii sähköpostin, jos sanoo jotain maahanmuutosta.

Päätin astua kuuluisalle mustalle listalle testatakseni väitteen paikkansa pitävyyden. Kauhun tasapaino on pitänyt monet hiljaisina kauan. Myös minut.

Maahanmuuttokeskustelussa pätevät viidakon säännöt.

Kaksi ääripäätä, monikulttuurisuuden puolestapuhujat ja toisaalta kulttuurin rikastumisen helvettinä näkevät maahanmuuttokriitikot puhuvat toistensa päälle ja yli.

Jos asetut puolustajien puolelle, sinulla on yhtä vähän sananvapautta kuin maahanmuuttajalla Suomessa. Silloin vastapuoli yltyy puhumaan suunsa puhtaaksi potenssiin kymmenen.

Maahanmuuttokriitikolla ei taida olla yhtään helpompaa.

Keskustelua ei käydä vain verkossa.

Viimeksi avasin suuni asukastoimikunnan illanistujaisissa, kun kaikki huusivat yhteen ääneen.

Isänmaan puolustuspuhe ryöppyi päälleni, kun yritin mainita jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen elämään. Teki mieli huutaa apua.

Tutkijat ja poliitikot ovat havahtuneet jonkun tai jonkin rajoittavan heidän sananvapauttaan. Tärkeämpää olisi huomata, että he, joita keskustelu koskee, ovat joutuneet olemaan hiljaa paljon pidempään.

Suomen Somaliliitto vetäytyi julkisuudesta aikoja sitten.

Jostain syystä kukaan ei vieläkään kysy maahanmuuttajilta itseltään mitään. Ei, vaikka heidän joukossaan seisoo yhtä lailla toimittajia, poliitikkoja, perheenisiä ja insinöörejä. Tulevaisuuden toivoja, jotka haluavat tulla kuulluiksi ja kuunnelluiksi.

Heilläkin on oma ääni ja mielipide.

Monilla on myös pitkä historia Suomen kansalaisina, toisilla yhtä pitkä kuin oma ikänsä. Silti heistä puhutaan hyysäävään tai toruvaan sävyyn kuin lapsista.

Kauhun tasapaino on pitkään estänyt asiallisen keskustelun. Pahinta on kuitenkin, että maahanmuuttajat joutuvat pelkäämään itsensä ja perheidensä puolesta.

Mikä tahansa pelko rajoittaa sananvapautta, mutta tällainen pelko rajoittaa jo olemistakin.

Jokaiselle suomalaiselle tekisi hyvää astua hetkeksi pois mukavuusalueeltaan, yrittää asettua toisen asemaan.

On epäreilua haukkua ja ylenkatsoa jotakuta sellaista jota ei edes tunne.

Suurimmalla osalla maahanmuuttajista ei ole suomalaista ystävää. Sekin taitaa johtua pelosta. Molemminpuolisesta.

Olisi jo aika puhua maahanmuuttajista – kauniimmin sanottuna uussuomalaisista – työtoverina, naisena, miehenä, ystävänä ja ennen kaikkea ihmisenä.

Suomalaiselle maahanmuuttokeskustelulle tekisi hyvää ottaa mukaan kolmas osapuoli. Kannattaisi kysyä heidän mielipidettään ja muodostaa vasta sen jälkeen omansa.

mirkka.helkkula@hameensanomat.fi

Jostain syystä kukaan ei kysy maahanmuuttajilta itseltään mitään.

Päivän lehti

20.1.2020