Uutiset

Penni ajatuksissamme

Melkoinen ryökäle tämä eurovaluutta. Muutamassa vuodessa uuteen rahaan on totuttu niin hyvin, että markkamuumio on alkanut tuntua esihistorialta. Itse tajusin euron juurtuneen aivoihini, kun taannoin luin ruotsalaista dekkaria.

Kirjassa naispoliisi menee kalliiseen ravintolaan ja tilaa 80 kruunua maksavan pyttipannun.

Uusi raha on solahtanut selkäytimeen niin hyvin, että automaattisesti käsitin summan euroina, vaikka kruunun arvo toki on lähempänä muinaista markkaa. Kymmeniä euroja pyttipannusta, kiesus sentään, pöyristyin ohimennen.

Kun sankaritar muutamia sivuja myöhemmin sijoitti saman summan suklaaseen, se oli jo niin hurjaa, että valaistuin: rahamäärä vastaakin noin viittäkymmentä markkaa! Eli noin kahdeksaa euroa.

On hienoa, että vanhat koirat ovat oppineet uuden tempun, mutta, mutta.

Kun lakkaa kääntämästä eurohintoja päässään markoiksi, lakkaa samalla huomaamasta, kuinka kallista kaikki nykyään on.

Ongelma on se, että euroihin on totuttu väärällä tavalla. Vaikka tiedetään kyseessä olevan markkaa kuusi kertaa arvokkaampi valuutta, tätä ei muisteta. Euro on vähän niin kuin markka ja sentti on penni. Ja sillä hyvä.

Kolikot näyttävät samalta kuin entiset, ja niitä on yhtä ikävää kanniskella painolastina. Joten mikäs siinä, kaksi euroa kahvikupillisesta, silmää räpäyttämättä.

Palvelujen tarjoajat ja muut rahankynijät käyttävät ilmiötä surutta hyväkseen. Jos kerran kuluttajan mielestä 60 senttiä on 60 penniä eikä 3,60 markkaa, hintoja voi korottaa samalla tavalla kuin markka-aikanakin. Kymmenen senttiä sinne tai tänne.

Kun 29,90 euroa t-paidasta alkaa markkain kasvatista kuulostaa edulliselta hinnalta, ei ole ihme, että palkka hupenee kuin neulaset metsäpalossa. Melkein kaikki maksaa nykyään reippaasti entistä enemmän.

Alennusmyynneissäkin on pohjahintana viiden markan sijasta kaksi euroa.

Eräs tuttu pohti taannoin, kuinka sadalla markalla kävi ruokakaupassa parhaimmillaan viisi kertaa. Yksineläjä siis. Nykyinen kaksikymppinen, joka edustaa sataakahtakymmentä markkaa, piisaa pariksi kerraksi, vaikka ostaisi suurin piirtein samat appeet.

Mutta mitäs tähän kiltillä kuluttajalla olisi sanomista tai tekemistä? Euron vaihtaminen takaisin markkaan on vähän myöhäistä, ja onhan ”ekellä” hyvätkin puolensa. Muu Eurooppa tuntuu melkein kodilta, kun vierasta kieltä polottavalle kioskimyyjälle etelässä kelpaa ”suomalainen raha”.

Niin taantumukselliselta kuin tuntuisikin, pitäisi yhä kulkea kaupassa laskukone kourassa, jos mielisi tietää, kuinka paljon jokin ”oikeasti” maksaa. Markoiksi muuntaminen kun edelleen määrittää sanat ”halpa” ja ”kallis”.

Ainakin laskeminen voi herättää älähtämään, kun jokin hinta kohoaa kerralla enemmän kuin kymmenen senttiä.

Marika Riikonen

kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

marika.riikonen@hameensanomat.fi

Euro on vähän niin kuin markka ja sentti on penni.

Päivän lehti

28.3.2020