fbpx
Uutiset

Pentutehtailu on sairasta puuhaa

Hämärästä pentubisneksestä ja salakuljetetuista koiranpennuista on ollut viime aikoina paljon uutisia. Kiinnostavia, mutta eivät kosketa minua. Näin ajattelin, kunnes tutustuin kahteen pikkukoiraan. Tai toiseen en ehtinyt edes tutustua.

Sukulaistyttö halusi ehdottomasti koiran, ja oma-aloitteisena nuorena hän kävi katsomassa lehti-ilmoituksessa mainostettua pentua pääkaupunkiseudulla. Aikuisia ei reissulla ollut mukana, mutta se ei myyjää haitannut.

Pentu hurmasi tytön saman tien, ja hinta miellytti perhettäkin. Rotu oli Suomessa vielä rekisteröimätön, ja siksi pentukin tavallista halvempi. Pennun emoa ei paikalla näkynyt, ja myyjä myönsikin, että eläin oli tuotu Virosta. Sirutuksista ja rokotuksista oli kuitenkin todistus, joten ei muuta kuin pennun ja muonapaketin kanssa kotiin.

Me kuulimme puhelimessa tuoreen koiranomistajan hehkutusta. Sitä kesti vajaan viikon, kunnes pentu alkoi oksennella ja ripuloida. Kun tyttö vei pennun eläinlääkärille, kävi ilmi, että sen paperit oli väärennetty, sirutuksista ja rokotuksista ei ollut tietoakaan eikä rotukaan ollut se, mikä piti. Koira kuoli hoitoyrityksistä huolimatta samana päivänä. Eläinlääkärikin kuulemma itki.

Toiseen pentuun olen ehtinyt tutustua. Sen sai keväällä toinen sukulaistyttö halvalla, koska koira ei purentavian takia kelpaisi näyttelyihin. Vilkas pentu elää ja voi hyvin, mutta ostaja odottaa edelleen myyjän lupaamia rekisteröintipapereita.

Näin jälkeenpäin ajatellen molemmat tapaukset ovat kuin suoraan Suomen Kennelliiton “Älä osta pimeää pentua” -kampanjan varoittavista esimerkeistä. “Purentavioilla” saatetaan peitellä pentuetta, joka ei kelpaa rekisteröitäväksi, koska emolla on teetetty pentuja liian usein. Virolaisista tuontipennuista taas varoitellaan muun muassa tautivaaran takia. Naapureita tässä on muuten turha syytellä, molemmat myyjät olivat supisuomalaisia.

Koiraihmiset korostavat ostajan vastuuta, jotta pimeä pentubisnes saadaan kuriin. Totta onkin, että järjen pitäisi puhutella siinä vaiheessa, kun joku kaupittelee rotukoiria esimerkiksi huoltoaseman parkkipaikalla, kuten Forssan seudulla on hiljattain tehty.

Minut ainakin yllätti homman täydellinen härskiys. Näitä molempia koiria myyjät esittelivät asunnoissaan, ja papereiden piti olla kunnossa. Pennun hyvinvoinnilla ei ole näköjään mitään arvoa, kunhan myyjä ehtii saada rahat ajoissa. Eikä myyjää kiinnosta se, millaisen surun pennun menetys aiheuttaa.

Helppo sanoa, että tyhmyydestä ja tässä tapauksessa aikuisten löperyydestä sakotetaan. Kurjaa vain, että hinnan maksavat pikkutytöt ja koiranpennut.

Toinen asia on sitten se, ettei rotukoiratouhu muutenkaan ihan tervehenkiseltä kuulosta. Kun isoäiti ja pojanpoika saavat pentuja rotupuhtauden ja -jalostuksen nimissä, maallikkoa ällöttää.

Kolmaskin sukulaistyttö halusi koiran. Hän sai maatiaiskissan pennun, ja suku pääsi kissanristiäisiin.

sari.oksala@hameensanomat.fi

Pennun hyvinvoinnilla ei näköjään ole mitään arvoa, kunhan myyjä ehtii saada rahat ajoissa.

Menot