Uutiset

Pepen aikamatka

Willbergien kerrostaloasunto Helsingin Pikku-Huopalahdessa täyttyy kevätauringosta. Pepen vaimo, Pauliina Visuri, rapistelee jotakin keittiössä. Asunnon seinillä on paljon Juhani Palmun maalaamia tauluja.
 
Laulajatähti katselee ikkunasta alas lasten leikkipaikalle, jossa kurahousuiset tenavat kaahaavat potkuautoillaan.
 
– Tuossa kurvissa ne aina kaatuvat, Pepe naurahtaa.
 
Artistin oma matka alkoi Turusta 1946, jossa hän syntyi ja asui yhdeksänvuotiaaksi asti.
 
Perhe muutti 1950-luvun puolivälissä Helsinkiin, ensi lyhyeksi aikaa Suomenlinnaan ja sieltä pian Lauttasaareen. Isäpuoli oli merikapteeni. Pepe ja kaverit leikkivät paljon Lauttasaaren rantakaislikoissa. Kaupunki oli aivan eri näköinen kuin nykyään.
 
Edesmennyt elokuvaguru Peter von Bagh sanoi joskus, että Juha Vainion sanoittamassa laulussa 
Rööperiin on kuvattuna koko 1960-luku. Jormas-yhtye Pepe solistinaan esitti sitä.
 
Musiikki kiinnosti Pepeä jo 1950-luvulla. Albumista löytyy 1960 otettu kuva, jossa hän soittaa kitaraa Etelä-Amerikkaan matkalla olevalla laivalla (kuva seuraavalla aukeamalla). Vieressä kuuntelee kaksi poikaa. Heistä toinen on Ari Valjakka, joka nousi sittemmin Turun Sanomien 
päätoimittajaksi. 
 
Valjakka oli Pepen tietojen mukaan päättänyt lähteä ylioppilaskeväänä kaverinsa kanssa ulkomaille ensimmäisellä mahdollisella laivalla. Pepe puolestaan oli päässyt laivaan, koska hänen isäpuolensa oli aluksen kippari.
 
– Tuo taisi olla eka ulkomaanmatkani. Ehkä olin käynyt Saksassa. Soitan muuten tuossa juuri Lasse Liemolan biisiä Lapin poika.
 
60-luku räjäytti Willbergin suosion. Hän kiersi kesän 1964 Dannyn, alias Ilkka Lipsasen, ja Islanders-bändin kanssa kesäkiertueella. Pepe lauloi omia englanninkielisiä biisejään ja Danny omiaan. 
 
Yhteisenä hittinä oli East Virginia. Menestys oli valtava. 
 
Meno yltyi keväällä 1965, jolloin kahden bändin fuusiosta syntyi Jormas-yhtye. Se ehti puolessatoista vuodessa valloittaa Suomen lisäksi Ruotsin, osin Norjan ja Tanskan, ja vähän Saksaakin. 
 
Mutta bändi loppui ja katosi, kun sen jäsenet lähtivät armeijaan syksyllä 1966.
 
– Meitä myyneessä tukholmalaisessa ohjelmatoimistossa oltiin käärmeissään. Toimistolla oli meidän varalle maailmanvalloitussuunnitelmat, Pepe kertoo.
 
Yksi Jormaksen ikivihreistä on Jyrki Lindströmin sanoittama Saat miehen kyyneliin.
 
Vaikk olet heikko nainenkin / saat miehen kyyneliin / Vain murrat hänen sydämen / ja lähdet pois / sanot näkemiin / Saat miehen kyyneliin / se helppoa on / Saat miehen kyyneliin / sä lähdet / vain pois /ja niin / itkee hän 
 
1970-luvulle Willberg astui Pepe & Paradise -yhtyeensä kanssa, joka oli perustettu jo 1960-luvun puolella laulaja Johnnyn eli Johnny Liebkindin avustuksella. Johnny ja Danny olivat kilpailijoita.
Tuttuja Paradise-hittejä olivat  Elämältä kaiken sainTaivas itkee sadoin pisaroin ja Vexi Salmen sanoittama Aamu.
 
Kun silmäni mä auki saan / ja sinut siinänään mä ihan lähelläin / Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin / Siihen mä jään / Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein / Sanot kultasein / mä näintahdon olla vain
 
Paradisen musiikki meni Pepen mielestä vähän turhan hienoksi, eikä se ollut enää varsinaista nuorisomusiikkia. Lakipiste oli albumi Niin vähän on aikaa, jonka lauluja sanoitti joukko suomalaisia huippulyyrikoita: Aulikki OksanenPentti Saaritsa, Matti RossiAira Sinervo, Henri Kaasalainen
Pentti Holappa ja Henrik Otto Donner.
 
Nykyään Niin vähän on aikaa on kulttilevy. Henri Kaasalaisen sanoittama nimikkokappale alkaa näin:
 
Elämä näytti Suomessa 1970-luvun alkupuolella monin paikoin ankealta, mutta sitä se ei ollut Pepen silmin. Hän ei juuri kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka väki muutti Ruotsiin tai oli öljykriisiä ja muuta.
 
– Olen aina elänyt päivän kerrallaan ja mennyt veden mukana. Joskus olen ihmetellyt, miten tässä yleensä ollaan vielä hengissä ja safkaa saatu päivittäin ilman suurempia vaikeuksia.
 
Jotkut kansakuntaa sykähdyttäneet hetket ovat jääneet hänen mieleensä, kuten Pihtiputaan kahdeksan surmanluotia. Pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä poliisia kevättalvella 1969.
 
– Olimme samana päivänä tulossa Lapista keikalta jenkkiautolla. Pihtiputaalla auto pimeni täysin. Tiellä oli lunta puoli metriä. Onneksi tuli rekka vastaan ja hinasi meidät läheiselle huoltoasemalle. Autossa oli akku pudonnut paikaltaan ja johdot menneet poikki. Se oli äkkiä korjattu. Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että mies oli telonut ne poliisit samana päivänä.
 
Loppupuoli 1970-luvusta oli Pepen mielestä suomalaisen popmusiikin surma.
 
Kotimaisista bändeistä Remu & Hurriganes jyräsi alleen kaikki vanhat ikonit. Pepe & Paradise, Tasavallan Presidentti ja Wigwam poistuivat lavoilta vähin äänin.
 
Alkoi punkrockin ja uuden aallon musiikin tuleminen. Murroksen alla 1976 Pepe lauloi mystisen Hermeksen, jonka oli sanoittanut Heikki Harma eli Hector.
 
Danny soitti. Oli kevät 1977.
 
– Hän kertoi tulevan kesän kiertueestaan, jolle tulisi missit mukaan. Tiedossa oli, että Danny maksoi alan huonointa palkkaa, mutta sillä oli paljon keikkoja. Tehtiin sitten kolme vuotta yhteistyötä.
 
Mukaan tullut missi oli Armi Aavikko.
 
Sittemmin joukkoon liittyi myös vuoden 1978 missi Seija Paakkola.
 
– Armi-aika oli yhtä kaaosta. Väkeä oli joka paikassa vaikka kuinka paljon. Danny kirosi koko ensimmäisen kesän, että pitikin mennä myymään keikat niin halvalla, Pepe muistelee huvittuneena.
 
Edesmenneestä Armi Aavikosta hänelle jäi hyvät muistot.
 
– Armi oli viehättävä mimmi ja niin sanotusti kiva kundi.
 
1970-luku päättyi Pepen osalta musiikillisen suunnan hakemiseen. 1979 ilmestyi John Travoltan tähdittämän Grease-elokuvan käännösbiisi Rasvis mä oon, jonka olivat sanoittaneet Hector ja Pertti Pertsa Reponen.
 
1980-luvun alkupuolella Pepe muutti Helsingistä Poriin, tai tarkemmin sanottuna Noormarkkuun Porin kupeessa.
 
Silloisen vaimonsa Kirstin kanssa hän hankki omakotitalon, johon tuli kotistudio. Studiolaitteet olivat halventuneet, ja mainosmusiikin tekeminen tarjosi tienestimahdollisuuksia. Porin seutu ei ollut stadilaiselle kulttuurisokki.
 
– Maalla asumiseen liittyi paljon omakotitalon kanssa ähräämistä ja naapureihin tutustumista. Kyllä minusta on omakotiasujaksi. Omaan vähän teknikon vikaa ja tykkään korjata esimerkiksi autoja.
Purin kerran yhden kamerankin ja kokosin sen. Se toimi, vaikka yksi osa jäikin pois kyydistä.
 
Keikkojen suhteen 1980-luku oli hiljaista, mutta Pepe sävelsi studiossaan lauluja, kuten Suomen vuoden 1988 euroviisun Nauravat silmät muistetaan. Sen sanoitti Kirsti Willberg ja esitti Boulevard-yhtye.
 
1990-luku ja Mestarit areenalla. Siinä suomalaisen popmusiikin tapaus isolla kirjaimella. Pepe, Hector, Kirka ja Pave Maijanen olivat esiintyneet ajoittain yhdessä 1980-luvun lopulta lähtien Katinkullan lomakeskuksen Back to the sixties -tapahtumassa, jossa vanhat tähdet nostattivat 1960-luvun nostalgiaa. Yhteistyö syveni kännykkäyhtiö Nokian kesäkiertueella 1997, ja seuraavana vuonna nelikko täytti Hartwall-areenan.
 
– Hartwall-areenan vuokraaminen oli aluksi suuri vitsi, kunnes Juha Hytti -niminen kaveri alkoi oikeasti laskea taloudellista kokonaisuutta. Tulimme siihen tulokseen, että kokeillaan. Liput suorastaan revittiin käsistä  –  ja loppu onkin sitten historiaa. 
 
Mestarit kiersivät koko Suomen pitäen jäähallikonsertteja, ja aina oli väkeä tupa täynnä.
Vaikka suurtapahtumissa on mahtava tunnelma, Pepe itse ei ole megasuurten konserttien mies.
 
– Minun tapani viedä konserttia ei sovi stadionille eikä oikein Hartwall-areenallekaan. Seisoskeleva yleisö keskittyy helposti omaan tohinaansa. Kaikki välispiikit pitää huutaa, ja se ei sovi minulle.
 
Talouslama ja konkurssiaalto 1990-luvulla eivät Pepeä koskettaneet.
 
– Mulla on aina ollut osittaista lamaa, paitsi silloin, kun on ollut joku aktiivinen bändi alla. Nytkin pitäisi olla kuuleman mukaan taloudellinen kriisitilanne. Sellainen näkyy tällä alalla yleensä siinä, että firmat vähentävät erikoistilaisuuksien ja pikkujoulujen pitämistä.
 
Yksityiselämässä Pepellä alkoi mennä 1990-luvun lopulla heikommin. Kirstin kanssa he päätyivät avioeroon 2000-luvun taitteessa. Nykyinen puoliso Pauliina tuli rinnalle. 
 
1990-luvun loppuun liittyy myös Pepen runsas alkoholinkäyttö, jonka suhde Pauliinan kanssa sai aisoihin.
 
– Join silloin enemmän kuin ehkä koskaan. Muistan, kuinka joskus 1995 mietin, että olisipa kiva nähdä vuosituhannen vaihtuminen 2000-luvun puolelle. Niin vanhaksi tunsin itseni. 
 
Aulikki Oksasen sanoittama Sinua, sinua, rakastan löytyy myös Mestarit areenalla -albumilta.
 
Mitä Pepe on tehnyt 2000-luvun vuodet?
 
– Olenhan mä koko ajan tehnyt omakustannelevyjä! Esimerkiksi 2011 ilmestyi biisi Eikö vaan, jota soitettiin aika paljon radiossa. Sitten on pari laulua, jotka ovat voittaneet Levylautakunnan, ja niistä toisesta, Avaa ovi, on tehty kai sinkkukin.
 
Miten niin et voi tietää, onko jostakin laulusta tehty single?
 
– Heh, koska sillä ei ole niin suurta väliä. Kaikella tällä hulabaloolla on väliä, eikä silläkään lopulta ole väliä.
 
Kuulostaa omituiselta.
 
Uran kruununa on pidetty viime vuonna ilmestynyttä Saimaa-albumia, jonka ansiosta Willberg palkittiin alkutalvesta kolmella Emma-palkinnolla: vuoden miessolisti, rockalbumi ja kriitikoiden valinta. 
 
Silti Vuoden levyksi valittiin Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana.
 
– En ole heidän valinnastaan katkera. Hyviä biisejä ja persoonallinen laulusolisti, mutta alan vaikuttajat ovat kuvailleet Saimaata jopa vuosisadan levyksi. No, tiedän että tämä on osaltaan peliä. Sony on suuri levy-yhtiö, ja se myös käyttää puheoikeuttaan, Pepe sanoo.
 
Saimaa ei ole missään tapauksessa hänen uransa päätös, sillä jotakin uutta ja erilaista kokeillaan parhaillaan. 
 
– Saimaa oikeastaan avasi minulle luvan tehdä mitä vain ikinä haluan. 
 
Kollegoista moni on jo mullan alla, mutta Willberg voi hyvin.
 
– Kävin juuri lekurissa. Ei mitään ongelmia. Labra-arvot kondiksessa ja verenpainekin kuin nuorella pojalla, Pepe kertoo. 
 
Toisaalta hän tietää, ettei mikään ole varmaa ja ikuista.
 
– Lastenlapsia minulla on kolme. Vaikka harvemmin tapaan heitä, voin hyvin samaistua tilanteeseen, josta lauletaan Saimaa-albumilla Matti Mikkolan säveltämässä kappaleessa Leikitään (sanat Timo Kiiskinen). 
 

Päivän lehti

2.4.2020