Uutiset

Perhettä on vaikea saada Suomeen

Maahanmuuttajien yritykseen saada perhe luokseen suhtaudutaan Suomessa kuin kyseessä olisi lähtökohtaisesti petoksen yritys, sanovat tutkijat.

– Kaikkea voidaan epäillä ja siirtolaisten kohdalla usein epäilläänkin, sanoo tutkija Anna-Maria Tapaninen.

Niin poliitikkojen, viranomaisten kuin median näkökulma perheisiin on usein uhkakuvien sävyttämä. Erityisesti epäilyt järjestelmän väärinkäytöksistä koskevat turvapaikanhakijoita.

Virkamiesten suorittamat perhesidehaastattelut ovat pitkiä, ne tehdään tulkin välityksellä, ja haastateltavat ovat usein alaikäisiä. Perheenjäsenten kertomuksissa tartutaan pieniin ristiriitaisuuksiin, vaikka esimerkiksi lasten tapa kertoa asioista on usein erilainen kuin aikuisten.

Kun kyseessä on yksin alaikäisenä Suomeen tullut, Maahanmuuttoviraston ohjeistuksissa ykköseksi ei perheenyhdistämisissä ole nostettu lapsen etua.

Ylipäätään suomalainen kapea käsitys ydinperheestä vastaa huonosti monien muiden kulttuurien perhekäsitystä.

Tiistaina julkistettu Perheenyhdistäminen-kirja kertoo, kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi. Sen ovat toimittaneet tutkijat Tapaninen, Outi Fingerroos ja Marja Tiilikainen. Kyseessä on ensimmäinen kokoava suomalainen tutkimus perheenyhdistämisestä.

Myös Amnesty järjesti tiistaina Helsingissä oman tilaisuutensa perheenyhdistämisen vaikeuttamisen vaikutuksista.

TUTKIJAT arvostelevat Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikeita kiristää perheenyhdistämistä. Hallituksen esityksen mukaan maahanmuuttajilta vaadittaisiin turvattu toimeentulo ennen kuin he voisivat hakea perheenjäsenilleen oleskelulupaa. Tämä rajoittaisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuutta perheeseen.

Vastoin mielikuvia, tutkijoiden mukaan perheenyhdistäminen on jo nykyisellään vaikeaa. Erityisesti se on ollut sitä kansainvälistä suojelua saaneille. Viime vuosi oli käänne. Tuolloin kansainvälistä suojelua saaneiden perheenjäsenistä 71 prosenttia sai myönteisen oleskelulupapäätöksen.

Esimerkiksi alaikäisten, yksin tulleiden lasten on silti hankalaa saada vanhempiaan Suomeen. Dna-testauksella todennettavissa oleva biologinen perheside ei riitä perusteeksi vanhemman oleskelulupaan, vaan yhteisestä perhe-elämästä on pystyttävä antamaan todisteita.

Tutkijat korostavat, että niin kotimaisten kuin kansainvälisten tutkimusten mukaan perhe on yksi tärkeimmistä maahanmuuttajien kotoutumista edistävistä tekijöistä.

YLITARKASTAJA Eeva-Maria Nieminen Maahanmuuttovirastosta sanoo, että viraston tehtävänä on soveltaa kulloinkin voimassa olevaa lakia: tavoitteena ei ole sen paremmin kielteisten kuin myönteisten päätösten tekeminen.

Niemisen mukaan perheenjäsenten kertomusten ristiriitaisuudet voivat tuntua pieniltä, mutta jos yksinkertaisista arjen asioista ei kerrota yhdenmukaisella tavalla, viranomaisille herää epäilys, ettei yhteistä perhe-elämää ole ollut.

Monen alaikäisen turvapaikanhakijan ulkomaille lähettämiseen liittyy piirteitä, joiden perusteella kielteinen päätös perheenyhdistämisestä on ainoa mahdollinen. Nieminen myös sanoo, että on tapauksia, joissa on ollut lapsen etu, ettei perhettä saa Suomeen.