Uutiset

Persoonallisuustesti kurkistaa ihmisen mieleen

Suomessa testataan vuosittain psykologisilla testeillä lähes neljännesmiljoona ihmistä. Keski-ikään mennessä ihminen on testattu 2–5 kertaa. Moni näistä testeistä mittaa persoonallisuutta eli sitä, millaisia luonteenpiirteitä meillä on.

Persoonallisuustestiin törmää useimmiten työtä tai opiskelupaikkaa hakiessaan, sillä persoonallisuustestejä käytetään soveltuvuuden arvioinnissa. Testi on tapa ennustaa tulevaa.

– Tutkimusten mukaan persoonallisuustesti ennakoi menestymistä työelämässä kolmanneksi parhaiten. Parhaiten sitä ennustavat kykytestit ja toiseksi parhaiten tehtävässä suoriutumista mittaavat tehtävät, sanoo psykologian tohtori Taina Kuuskorpi.

Jokaisen ihmisen persoonallisuus on omanlaisensa, mutta vähän keskenään samanlaisia kuitenkin on. Tälle ajatukselle pohjautuvat pyrkimykset mitata persoonallisuutta.

Erilaisia persoonallisuustestejä on kehitetty tuhansia, ja ne jakautuvat kolmeen luokkaan: kyselymuotoisiin itsearviointeihin, puoliprojektiivisiin ja projektiivisiin.

Puoliprojektiivisessa testattava saa eteensä esimerkiksi lauseiden alkuja, jotka hänen on täydennettävä.

Projektiivisessa testattava kertoo, mitä hän näkee epämääräisessä kuvassa tai muodossa.

Kuuskorpi kuvaa persoonallisuustestejä kurkistuksina mieleen. Jos mieli on suuri kartano, testi on kurkistus vain yhdestä ikkunasta ja ehkä vain yhdestä ikkunaruudusta. Se ei siis suinkaan kerro kaikkea sitä, mitä muissa huoneissa on.

Ihmiselle itselleen persoonallisuustesti voi tarjota keinoja kehittää itseään.

– Itsensä mittauttamisessa on se hyvä puoli, että se antaa mahdollisuuden tarkistaa käsitystä itsestä. Jos esimerkiksi pitää itseään erittäin varautuneena, voi testin avulla nähdä, että ei suureen massaan verrattuna niin varautunut olekaan, Kuuskorpi sanoo

Testeihin liittyy paljon epäluuloa. Testin pelätään paljastavan omasta itsestä jotakin salattua. Kuuskorpi ymmärtää testeihin liittyvät pelot.

– Kun samoja testejä käytetään sekä kliinisessä työssä mielenterveyden ongelmia kartoitettaessa että niin sanottujen terveiden parissa, ei ole mikään ihme, että ihmisillä herää huoli, että mitä tässä minusta oikein mitataan, pohtii Kuuskorpi.

Terve epäluulo testejä kohtaan onkin aiheellista. Kuuskorpi muistuttaa, että testistä voi aina halutessaan kieltäytyä – paitsi mielentilatutkimuksesta, johon testattava määrätään oikeuden päätöksellä. Toisaalta jos työnhakutilanteessa kieltäytyy testistä, sillä voi olla vaikutuksia jatkon kannalta.

Persoonallisuustestiin ei tarvitse etukäteen erityisesti valmistautua.

Haitaksi ei ole miettiä etukäteen esimerkiksi omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

– Tavallinen ihminen pärjää testeissä oikein hyvin vain olemalla oma itsensä, sanoo Kuuskorpi.

Mistä sitten erottaa hyvän testin huonosta? Kuuskorven mukaan tavallinen ihminen ei pysty erottamaan sitä mistään, mutta testitilanne antaa vihjeitä siitä, onko kyseessä pätevä testaus vai ei.

– Jos testitilanteessa on vain yksi testi ja sekin tehdään nopeasti, kyse ei ole kovin uskottavasta testistä. Hyvä testitilanne on aina sellainen, että siinä ollaan fyysisesti läsnä ja testaamisessa on monenlaisia osa-alueita.

Kaikkialla vallitsevat tehokkuus- ja säästöpaineet ovat alkaneet näkyä myös testaamisessa. Karuimmillaan testi voi olla sähköpostissa lähetetty nettilinkki. Tällaisesta testaamisesta on Kuuskorven mukaan syytä huolestua.

– Nopeuttaminen ja tehostaminen eivät sovi psykologiseen testaamiseen. Olen sitä mieltä, että jos testataan, niin testataan kunnolla. Jos testitilanne esimerkiksi työnhakutilanteessa tuntuu nuljulta ja epäilyttävältä, kannattaa miettiä, haluaako sellaiseen yritykseen ylipäätään hakeutua.

Testejä käytetään paljon myös lasten kehityksen tutkimisessa ja esimerkiksi oppimisvaikeuksien selvittelyssä. Armeijassa testataan kaikki alokkaat, ja samaa testiä käytetään lyhennettynä aseenkantolupaa hakevien testaamiseen.

– Massatesteissä ei yksittäisiä vastauksia juurikaan tarkastella, vaan haetaan huolta aiheuttavia merkkejä. Yksittäinen vastaus ei ratkaise, vaan kokonaisuus. Jos väitteeseen ”minusta tuntuu usein, että minua seurataan” vastaa kyllä, saattaa jokin hälytyskello soida.

Vitsiksi ei vastaamista siis kannata heittää, sillä oma huumorintaju ei testistä paljastu.

Persoonallisuuttaan voi myös muuttaa, mutta se on hidasta ja työlästä puuhaa. Joskus ihmisen persoonallisuus voi muuttua äkillisestikin esimerkiksi jonkin dramaattisen tapahtuman vuoksi.

– Vaikka persoonallisuutta on vaivalloista muuttaa, pintakäytöstään voi kyllä muokata. Opimme siten hallitsemaan luontaista tapaamme reagoida asioihin, sanoo Kuuskorpi.

Persoonallisuus ei ole kohtalo, sillä sama ihminen voi toimia samanlaisissakin tilanteissa täysin eri tavoin. Käyttäytyminen on monen tekijän summa.

Silti persoonallisuus on merkittävä asia, Kuuskorven mielestä älykkyyttä merkittävämpi.

– Persoonallisuus ja älykkyys peilaavat toisiaan, ja itse annan persoonalle suuremman painoarvon kuin älykkyydelle. Älykkyys on moottori, mutta persoonallisuus päättää, miten sitä moottoria käytetään.

Lähde: Taina Kuuskorpi ja Juho Heikkinen: Psykologiset testit ja testaukset. Tosiasiat, uskomukset ja pelot. Luovin Oy.