Uutiset

Peruspalveluttai niinku sillee

Pitäisikö äänestysikärajaa laskea kuuteentoista vuoteen? Istuvan hallituksen ministereiltä on kysymykseen saatu viime päivinä monenlaisia vastauksia: Emmätiä. Tiätsä? Noemmänyttiä. Miksei. No ihan kiva.

Ikärajan alentamisen kannalta olennainen kysymys on, kykeneekö ihminen tuossa iässä vielä hahmottamaan yhteiskunnallisia ongelmia ja niiden monimutkaisia syy-yhteyksiä kypsän aikuisen tavoin.

Ymmärtääkö 16-vuotias esimerkiksi aikui

sen kunnallisvaaliehdokkaan syväluotaavaa ja kunnallispoliittista perehtyneisyyttä henkivää vaalilausetta ”Tärkeintä on ihminen”?

Entä avautuuko vasta aikuisuuden portteja raottavalle teinille paikallisdemokratian syvimpään ytimeen porautuva analyyttinen slogan ”Osallisuus on vuorovaikutusta”?

Tiedossa on, että maassa on jopa useita aikuisia professoritason valtio-oppineita, joille näiden maksiimien olennaisin sisältö on jäänyt melko hämäräksi. Miten siis 16-vuotiaan nuoren voi olettaa niitä ymmärtävän?

Teini-iän ongelmien kanssa painiskeleva nuori ei varmaankaan juuri nyt allekirjoita lausetta ”Hyvinvoinnin perusta on perheessä”. Useinhan tilanne hänen kohdallaan on täsmälleen päinvastainen. Perheen perusta voi hyvin olla perceestä, jos häneltä kysytään.

Yksi tapa aktivoida nuoria on tietysti puhua heille heidän omalla kielellään. ”Tärkeintä on vittu ihminen” on kuitenkin vaalilauseena arveluttava ja saattaa antaa osalle potentiaalisesta äänestäjäkunnasta vääränlaisen käsityksen ehdokkaan suuntautumisesta ja kiinnostuksen kohteista.

Entä ”Peruspalvelut rulettaa, ok?” Tässä ollaan jo oikeilla jäljillä. Nuori tosin ei välttämättä ymmärrä, mitä ne peruspalvelut ovat, mutta samaahan voi sanoa myös useimmista aikuisista äänestäjistä. Ja ehdokkaista.

Pieni leikkisyyskään ei välttämättä ole pahaksi, kun halutaan herättää nuoren mielenkiinto kunnallista demokratiaa kohtaan: Väestön ikääntymisen aiheuttama kuntiin kohdistuva erikoissairaanhoidon kustannusrasituskehitys on ihan 🙁

”Hyvinvointi on elämänlaatua” on aikuiselle äänestäjälle selkeä ja analyyttisesti jäsennelty paikallisdemokraattinen visio, mutta ei välttämättä avaudu nuorelle. Miten olisi ”Kiva fiilis on laiffii”?

Hankalampi tulkita nuorelle on tuo yllämainittu Osallisuus on vuorovaikutusta, mutta yritetään sentään. ”Oo mun kaa, mä oon sun kaa. Ei sunkaan mun kaa muutkaa ookkaa.”

”Hyviä päätöksiä kotikunnan hyväksi” on sekin kypsä, pitkän pohdinnan tuloksena syntynyt aikuinen näkemys nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta ja sen edellyttämistä tulevaisuuden ratkaisuista. Nuorten kielellä saman vaaliohjelman voi ilmaista toteamalla ”Kaikkee kivaa tai emmätiä niinku silleen totanoi mut et siis noin olis mukavaa kaikilla tollee kais tiät ja et niinku tää skene täällä olis ihan jees. Niinku siis.”

Kaikkee

kivaa, tai

emmätiä