Uutiset

Petula sulkee pian ovensa

 

Ulla Timonen avasi aikoinaan Petulan Palokunnankadulla ja ajatteli silloin, että voiko liike olla syrjässä, vaikka se on postia vastapäätä. Tämän kevään aikana hän on sulkemassa liikkeensä Kasarmikadulla aavistuksen lähempänä toria siis, eikä ole luopunut periaatteistaan. – Syrjässä oleminenkin on suhteellista, kun asiakkaita on käynyt Tukholmasta ja Raskasta asti.
 
Yrittäjäksi Timonen lähti mielenkiinnosta vaatteisiin ja ystäviensä yllyttämänä.
 
– Pian tuli järkyttävä 1990-luvun lama. Pahinta olisi silloin ollut, jos olisin ruvennut muuttamaan yrityksen ilmettä.
 
Petula on ollut Petula ja on sitä loppuun asti.
 
– Olen ollut oman tieni kulkija ja pitänyt kiinni linjastani.
 
Linjaan kuuluu, että kauppa on sunnuntaisin auki yleensä turhaan – eikä siellä kannata kököttää yksin iltaisinkaan asiakkaita odottamassa, jos joku ei varta vasten ole sopinut tulevansa.
 
Asiakkaan ei tarvitse myöskään kiirehtiä pois sulkemisaikaan. Yksi periaatteista on sekin, että kauppaan pitää olla oma sisäänkäynti ja näyteikkuna. Sen eteen ei tarvitse myöskään välttämättä päästä autolla.
 
Lama-ajasta selviämisessä oli tärkeintä usko liikeideaan. Kauppias kavahtaa ajatusta, jonka mukaan on olemassa vain ”trendivaatteita” tai ”mummovaatteita”. Myös sana ”muoti” on vieras.
 
– Vai että muotikauppa, vaatekauppahan tämä on.
 
Aikoinaan kysyttiin Petulan kohderyhmää.
 
– Ei minulla ole ollut kohderyhmää, vaan kaiken ikäiset ovat tervetulleita. Ihmiset ovat persoonia koko ikänsä.
 
Hämeenlinnan keskustassa on liikaa surullista katsottavaa. On paljon tyhjiä liikehuoneistoja ja likaisia ikkunoita. Reska on usein epäsiisti ja ankea.
 
– Tämänkö pitäisi olla houkuttelevaa?
 
Timonen lieventää, että kaikki ei tietenkään ole pielessä Reskalla eikä muutenkaan. Esimerkiksi Emilian ja muidenkin ravintoloiden kohdat ovat kävelykadulla hyvin hoidettuja. Pienillä kohennuksilla saataisiin kuitenkin aikaan paljon viihtyvyyttä.
 
Elävää elämää on aivan liian vähän kaupungin keskustassa.
 
– Olemme asuneet vuodesta 1972 keskustassa. Takavuosina oli runsaasti elämää lapsineen ja eri-ikäisine ihmisineen. Keskusta ei ole olemassa vain kaupassakäyntiä varten. Kun esimerkiksi torikahvila on avoinna, sinne on mentävä heti, eikä pidä jäädä odottamaan jotakin tulevaa hetkeä.
Kaupunkikuvaan mahtuisi paljon lisää iloista ja värikästä, kuten huolella somistettuja näyteikkunoita. 
 
– Siitä olen raivoissani, että näyteikkunat on viety ostoskaduilta kauppakeskuksiin.
 
Moottoritien katteen idea Ulla Timonen ei ole ymmärtänyt.
 
– Kaikki suuri epäilyttää. Kuvitellaanko, että ihmisten rahamäärä kasvaa samassa suhteessa, kun aukioloajat pitenevät?
 
Monet asiakkaista ovat jakaneet epäilyn.
 
– Jestas sentään, jos lasketaan pelkästään sen varaan, että sinne tulevat Sokos ja Anttila. Nekös sitten vetävät asiakasvirtoja? Muuallakin ovat kaikkialla omat sokoksensa ja anttilansa.
 
Petulan ulkopaikkakuntalaiset asiakkaat ovat kysyneet, eikö Hämeenlinnan keskustaan voisi rakentaa yhtenäistä kauppakeskusta tai tavarataloa esimerkiksi Kauppakeskus Linnan muutostöillä. 
 
Yksityisautoilun keskustassa ei tarvitse olla sitä, että autolla pitää päästä aina suoraan kaupan eteen.
 
– Autohan on kuljetusväline, ei sitä kaikkeen liikkumiseen tarvita.
 
Ulla Timonen kysyy, miten pärjäävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole autoa. Hänelle itselleenkin on tarjottu liikepaikkaa Tiiriöstä.
 
– Mitä minä siellä tekisin? Paikka on minulle aivan liian syrjässä.
 
Eläkkeelle jääminen tuntuu hyvältä.
 
– Tunteet laitetaan nyt koriin ja käsitellään tosiasiat tosiasioina. Yksi niitä on se, että olen oikeasti eläkeiässä. Toinen on sellainen, että 6- tai 7-päiväisiä työviikkoja on ollut jo riittävästi.
 
Ulla Timonen mietti liikkeensä mahdollisen jatkon tarkasti ja päätyi siihen, että Petula loppuu hänen sulkiessaan oven viimeisen kerran joskus kesän kynnyksellä. Se sopii hyvin siihen, että hän itse lähti liikkeelle puhtaalta pöydältä ja perusti omanlaisensa kaupan.