Kolumnit Uutiset

Pian itketään lakkautettujen koulujen perään

Mitä teet, kun luet lastesi koulun ovien sulkeutuvan lopullisesti? Eihän se ole maailmanloppu, mutta lapsen elämä mullistuu. Pahinta on, että itsemääräämisoikeuttasi loukataan viemällä valinnan mahdollisuus. Olet äänestänyt päättäjät, jotka pettävät sinut.

Hausjärvellä Karan kylässä, harvinaisen aktiivisen Piirivuoren kyläyhdistyksen alueella vanhemmat kihisevät nyt sekä tarmoa että kiukkua pikkukoulunsa puolesta.

Aika moni aktiivinen äiti kertoo perheen muuttaneen maaseutukylään nimenomaan pikkukoulun vuoksi. Lapsille on haluttu turvallinen ympäristö, jossa stressitekijöitä on mahdollisimman vähän.

Kahden opettajan koulussa ei kaivata uusimpia hienoja älytauluja, mutta saadaan sentään opiskella muutaman tietokoneen ja dokumenttikameran avulla. Ei siis jouduta tyytymään pelkkään helmitauluun, vaikka oppilaita on reilut 30.

Koulun pihaleikit laajenevat metsään, jossa lapset peuhaavat, rakentelevat ja tutkivat milloin mitä aivan vanhan ajan tyyliin. Isot leikkivät yhdessä pienten kanssa eikä kiusaamista tarvitse edes ajatella.

Kunta kertoi jo muutama vuosi sitten, että koululaiset siirretään Ryttylään, kunhan Ryttylässä saadaan uuden koulun rakennustyöt valmiiksi neljän vuoden kuluttua. Ajatus raivostutti vanhempia, mutta tilanteeseen on alistuttu.

Kapina puhkesi uudelleen, kun kunnan taloustilanteen vuoksi Karan koulu halutaankin sulkea jo ensi kesänä. Vanhemmat eivät usko säästöihin, joita muidenkaan koulujen sulkemisen jälkeen ei ole pystytty esittämään.

Karan vanhemmat eivät ole yksin huoliensa kanssa. Koulujen määrä on vähentynyt tällä vuosikymmenelläkin tasaiseen tahtiin. Vuonna 1991 maassa oli vielä lähes 2 100 alle 50 oppilaan pikkukoulua, mutta vuonna 2009 enää 738. Kyläkoulujen lisäksi on lakkautettu kaupunkien pikkukouluja.

Suuriin yksiköihin keskittäminen jatkuu, vaikka tutkijat ovat todistelleet pienten koulujen etuja. Tutkija Outi Autti Oulun yliopistosta arvostelee kuntia lyhytnäköisestä päätöksenteosta. Pikkukoulun merkitystä ei nähdä kuin talouden ja opetuksen kannalta.

Tutkija on nostanut esiin arvot, jotka Karassakin ovat vanhemmille juuri niitä arjen kantavia voimia, joita perheet ovat tulleet maalta hakemaan. Tutkija toteaa koulujen olevan alueellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia keskuksia.

Karan kyläläiset kertovat äitien ja isien oppivan tuntemaan toisensa koululla. Lasten retkiin tarvitaan rahaa ja sitä kerätään kesäteatterin kahvituksilla ja erilaisilla tapahtumilla. Pienessä koulussa eivät vanhemmat voi ajatella, että kyllä muut hoitavat. Tapahtumat taas keräävät väen kokoon ja taas ollaan yhdessä.

Lähes jokaisen kunnan visiossa korostetaan kauniin korulausein, että rakennetaan yhdessä vetovoimainen ja elinvoimainen kunta, jossa palvelut turvaavat hyvän elämän.

Tutkija ja asukkaat tietävät keinot: asukkaita yhdistävien pikkukoulujen määrää pitäisi lisätä eikä suinkaan vähentää.