Uutiset

Pieneliöt töihin sikalaan ehkä jo ensi keväänä

Professori Erkki Auran keksintö on läpimurto lannankäsittelyssä

”Hajutonta lantaa” saatetaan alkaa levittää suomalaisille pelloille jo ensi vuonna, jos Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n professorin Erkki Auran tutkimukset etenevät suunnitelmien mukaan.

Aura on kolme vuotta tutkinut ja testannut lähes vahingossa keksimäänsä lietelannan jalostusmenetelmää MTT:n laboratoriossa Jokioisilla.

Yrittäessään saostaa lietelantaa koeputkissa Aura löysi mikrobipopulaation eli pieneliökannan, joka muunsi lietelannan hajuttomaksi liejuksi, kuin suovedeksi. Aura kehitteli jatkoprosessin, jossa hajuton liete jalostuu typpilannoitteeksi, fosforin ja humuksen seokseksi ja puhtaaksi vedeksi.

Tänä syksynä tutkimusta on tarkoitus laajentaa. Tähän asti lietelanta on muhinut Auran laboratoriossa kahdessa styroksisessa kylmälaatikossa. Ensi töikseen Aura kasvattaa laatikoiden määrän viiteen.

– Useamman laatikon avulla testataan prosessin maksimitehoa. Jo nyt tiedän, että mikrobit pystyvät käsittelemään kerralla melkoisen määrän lietelantaa. Talvella rakennamme isomman laitteiston. Ensi keväänä laitteisto viedään pieneen sikalaan. Vapaaehtoisista kokeilijoista tuskin on pulaa, Aura myhäilee.

Levitysvaunun ja säiliön hinnalla

Auran keksintö on läpimurto lannankäsittelyssä. Tämänkaltaista ratkaisua on etsitty kuumeisesti muun muassa Tanskassa ja Hollannissa, missä lietelanta on iso ongelma, ja käsittelylaitteet Auran mukaan kalliita ja kömpelöitä.

Kiinnostuneita kyselijöitä sekä Suomesta että ulkomailta on jo käynyt tutustumassa Auran laboratorioon.

Auran mukaan ainakaan hinta ei ole este menetelmän laajalle käyttöönotolle. Laitteiston yksinkertaisuus ja menetelmän nopeus pitävät hinnan alhaisena.

– Hinta vastaisi luultavasti nykyisen lietelantasäiliön ja halvimman levitysvaunun yhteishintaa. Lopullista summaa on vaikea sanoa, mutta luultavasti 30 000-40 000 euroa riittäisi laitteiston hankkimiseen isohkoon sikalaan, Aura sanoo.

– Mitään ihmeellisiä vehkeitä ei tarvita. Säiliöitä ja putkia saa rautakaupasta, ja veden voi johtaa tavalliseen ojaan. Laitteisto mahtuu hyvin sisätiloihin. Mikrobit vaativat 20-30 asteen lämpötilan, mutta muu onnistuu jopa lähellä nollaa astetta.

Laitteisto mahtuu pieneen tilaan

Ensimmäinen vaihe, lietelannan muuttuminen humukseksi ”entsyymi- ja mikrobihautomossa”, kestää noin kymmenen tuntia. Koko prosessi vie vuorokauden. Lietelanta myös muuntuu varsin ”kiltisti”: lopputulos on sama, olipa liete paksua tai ohutta. Nopeuden ansiosta suuria säiliöitä ei tarvita.

– Tilavuutta tarvitaan suurin piirtein saman verran kuin mitä lietelantaa päivässä kertyy. Pienessä sikalassa asian luultavasti ajaisi laitteisto, joka mahtuu viiteen puolen kuution roska-astiaan, Aura arvioi.

Tällä hetkellä käytetään isoja lantasäiliöitä ja massiivisia koneita lannan levittämiseen pellolle. Lietelannasta 95 prosenttia on vettä, joten se on painavaa ja hankalaa käsitellä, säilöä ja kuljettaa.

Kun laitteistoa suurennetaan, Aura alkaa selvittää muun muassa astioiden tehokkainta muotoa. Prosessi ja laitteisto ovat hänen mukaansa niin yksinkertaisia, että niiden käyttäminen tavallisessa sikalassa ei aiheuta ongelmia.

– Nyt tutkin erityisesti ammonium-erottimen toimintaa vaakasuorassa. Sellaisena se olisi sikalassa helpompi. Esimerkiksi vedenpuhdistamoilla erottimet ovat korkeita torneja.

Päivän lehti

5.6.2020