Kolumnit Uutiset

Pienen ihmisen raskas taakka

Kylläpä pientä ihmistä koetellaan. Hänen hartioilleen on sälytetty hirvittävä taakka, ei enempää eikä vähempää kuin maapallon pelastustehtävä.

Lähes päivittäin hänen synnintuntoaan herätellään ja karkeata suolaa sivellään valmiiksi nilellä olevaan omaantuntoon.

Monelle itseään kunnon ihmisenä pitävälle oli tuskallista kuulla, että tonnikalapurkeissa ja ananasmehussa on ainesosia, jotka on valmistettu Thaimaan hämärissä hikipajoissa.

Kansalaisjärjestö Finnwatchin nainen lässytti televisiossa, ettei tarkoituksena ole syyllistää kuluttajaa, vaan vaatia kauppaa hankkimaan tavaransa vastuullisilta valmistajilta. Miksi järjestö sitten tuli julkisuuteen, olisi kertonut asiansa suoraan keskusliikkeille?

Eikä tässä vielä kaikki. Ihmisiä pelotellaan tavan takaa kulutuksen hiili- ja vesijalanjäljillä. Ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä heiltä tivataan aneita lentomatkoista. Autoilusta soimataan ja himoverotetaan niitäkin, joiden nurkalla ei ole asemaa, bussipysäkkiä tai metroa.

On kohtuutonta syyllistää kuluttajaa tai edes kauppiasta suklaasta, josta ei varmasi tiedetä, millä porukalla siihen käytetyt kaakaopavut on poimittu.

Kunnon ihmisen kirjoihin päästääkseen jokaisesta soppakattilallisesta pitäisi kai tehdä ympäristövaikutusten arviointi. Pataan sopii heittää vain ruokatarpeita, jotka joku maailmanpelastusjärjestö hyväksyy.

Sitä paitsi läheskään kaikilla ei ole edes varaa ostaa niin trendikästä ja ekologista kestävän kehityksen lähiluomuruokaa. Sellainen on mahdollista vain vauraille, köyhien on tyydyttävä aasialaiseen tonnikalaan.

Lapsityövoima on ilman muuta tuomittavaa riistoa, mutta aivan kaikki maailman maat eivät vielä ole yltäneet rikkaan Suomen tasoon ongelman kitkemisessä. Ei tästä kovin monia vuosikymmeniä ole, kun lapset meilläkin tekivät taitojensa mukaisia töitä. Kokemusta on.

Koululaiset harvensivat sokerijuurikasta eikä siinä 1960-luvulla ollut mitään kummallista. Lyhytvartisella kuokalla kontaten taksa oli pennin metriltä.

Miltäkö tuntui? Työ oli urakkaluonteista, ei kovin raskasta, mutta huolellinen piti olla. Joskus pistävä aurinko paahtoi hentoja hartioita, välillä piinasi sade. Hyttyset purivat, nokkoset polttivat ja ohdakkeet pistelivät, mutta pellolta ei sopinut lähteä kesken urakan uimaan tai ongelle.

Entä jättikö lapsityö jälkensä? Kyllä jätti. Kipeän selän ja rohtuneiden jalkojen myötä jurttimaalla kirkastui aika nopeasti käsitys, että työllä voi ansaita rehellisesti rahaa, jolla ostetaan kaikenlaista tarpeellista.

Arvokkain opetus ikävästä harvennustyöstä oli kuitenkin se, että se kannusti opintielle. Ajatus elämäntyöstä jurttipellolla kauhistutti tavattomasti.

Hieno muisto lapsityön kesistä on myös Abumatic 110 virvelin kela, tiedättehän, se aito kullanvärinen Ruotsin Svängstassa valmistettu. Kela maksoi 40 markkaa ja siihen piti harventaa juurikasta 4 000 metriä.

Kela on edelleen kunnossa ja on ilmeistä, että siitä voi perikunta vielä joskus riidellä tosissaan.

Päivän lehti

31.3.2020