Uutiset

Pienet jalat, mutta paljon vauhtia

Gotlanninrussponi Vera II seisoo paikoillaan kuin tammi niin kauan kuin Laura Mattila harjaa ja valjastaa sitä. Mutta silmissä pilkahtaa jo: kun valjaisiin kiinnitetään kärryt, ja kuski hyppää kyytiin, poni saa vauhtia kavioihinsa.

Vera II ei suotta ole poniravien Suomen ennätyksen haltija. Poni on hippusen hitaampi kuin hevonen, mutta tuuli tuivertaa poskia poninkin kärryillä.

Ponin seuraava tähtäin on tasokas gotlanninrussien tammalähtö Ruotsissa.

Ypäjäläinen Laura Mattila puolestaan on 18 vuoden ikäänsä nähden kokenut ravikuski. Takana on puolentoistasataa starttia perheen omilla poneilla. Tällä hetkellä hän pitää koulusta välivuotta ja keskittyy ponien treenaamiseen.

Poniravit eivät ole pitkiin aikoihin olleet pelkkiä kevyitä ohjelmanumeroita ”oikeiden” ravien alkajaisiksi. Viime vuonna ponilähtöjä ajettiin kaikkiaan lähes 300.

– Kasvua vuoteen 2004 on 20 prosenttia, hymyilee Laura Mattilan äiti Erja Mattila, joka myös toimii Suomen Poniraviyhdistys ry:n puheenjohtajana.

Poneille pidetään myös ikiomia raveja, joissa ei ole lähdön lähtöä hevosenkorstoille. Lajin suosiosta kertoo sekin, että helmikuussa järjestetään ensimmäiset talvikauden poniravit. Aikaisemmin poniraveja on pidetty vain kesäkeleillä.

Pikkuponilähtöihin tuli kuskin yläikäraja

Ypäjällä asuvat Mattilat hurahtivat raviponeihin vajaat kymmenen vuotta sitten. Ravitalleilla aikoinaan työskennellyt Erja Mattila oli lasten kasvettua hankkinut kotiin oman ravihevosen.

Kun perheen keskimmäinen lapsi Laura oli 11-vuotias, hän toivoi omaa ponia. Perheeseen tuli shetlanninponi. Eipä aikaakaan, kun se sai seuraa gotlanninrusseista.

– Montakos niitä nyt onkaan, nelisentoista, Erja Mattila nauraa.

Ponivarsoilla on edessään vielä pari lokoisaa vuotta. Poneilla aletaan ajaa kilpaa aikaisintaan kolmivuotiaina.

Kilpailevien ponien lisäksi joukossa on siitostammoja ja nuoria varsoja, osa Mattilan omia kasvatteja.

Poniraveja voi sanoa ravien juniorisarjaksi, sillä pienten ponien luokassa kuskien yläikäraja on 18 vuotta. Isojen ponien sarjassa yläikärajaa ei ole, ainakaan vielä.

– Ruotsissa ohjastaja saa olla korkeintaan 25-vuotias. Suomeen tällaista rajaa ei ole haluttu, Erja Mattila kertoo.

Pikkuponien lähtöihin yläikäraja tuli tämän vuoden alussa, ja se on Mattilan mielestä pelkästään hyvä asia.

– On hieman epäreilua, jos osa kuskeista on 10-vuotiaita ja osa kokeneita aikuisia.

Rekisteriuudistus oli iso edistysaskel

Poniravien palkkioilla lahjakkainkaan poni ei hevillä hanki kaurarahojaan, sillä palkkiot ovat vain murto-osa hevosravien palkkioista. Pääpalkinnot pyörivät sadan euron hujakoilla, mikä saattaa juuri ja juuri kattaa matkakulut.

– Tämä on ennen kaikkea elämäntapa. Ponien valmennukseen menee yhtä paljon aikaa kuin hevostenkin. Sikäli ponit ovat helppohoitoisempia, että ne sairastavat vähemmän kuin ravihevoset. Tuntuu, että omasta isosta hevosestamme on enemmän murhetta kuin poneista yhteensä, Erja Mattila pohtii.

Kuitenkin poniravien arvostus on viime vuosina noussut huimasti. Raviradat järjestävät lähtöjä mielellään, sillä ponit houkuttelevat raveihin vähän erilaista yleisöä kuin erityisesti totoajien suosimat hevosravit.

– Ponitouhu loikkasi eteenpäin, kun Hippos otti rekisterin pitääkseen. Aikaisemmin yhdistyksemme hoiti myös rekisteriä – ja vielä 1980-luvulla sellaista ei ollut ollenkaan. Ruotsi, joka oli poniravien edelläkävijä, on rekisteriasioissa jäänyt nyt pahasti jälkeen.

Yhdistyksen rooli on nykyään kehittää toimintaa ja toimia eräänlaisena etujärjestönä.

Jos osaa ajaa ponilla, hevonen on helppo pala

Vera II ja kumppanit ovat Mattilan perheessä Erjan ja Lauran juttu. Laura on vastikään hankkinut lisää kokemusta Ruotsista, missä hän vietti syksyn raviponitallilla työskennellen.

Mattilan tallin poneista suurin osa on yli 107-senttisiä gotlanninrusseja, joilla aikuisetkin saavat ajaa kilpaa. Sekä pieniä shetlanninponeja että etenkin russeja on tavattu sanoa varsinaisiksi jukureiksi.

– Jos ponilla osaa ajaa kilpaa, ison ravurin ajaminen on helppo juttu, Mattilat myhäilevät.

– Mutta itsepäisiä? Sanon yleensä, että näillä poneilla on voimakas oma tahto. Ihmisen pitää selvästi olla johtaja. Russit ovat jo sen verran isoja, että johtajuuden pitää olla selvä asia.

Erja Mattilan mukaan poniravuri on oiva kouluttaja mahdollisiin myöhempiin koitoksiin ison hevosen rattailla.

– Ponilla ajaminen on hieman vaikeampaa kuin hevosella ajaminen. Ruotsissa poneja on jalostettu juoksijoiksi, ja sen kyllä huomaa. Tavallisen ponin kanssa saa tehdä enemmän töitä, että sen saa ravaamaan kärryjen edessä.

Poni kasvaa jopa korkoa

Ponit eivät ole halpa harrastus, mutta Erja Mattilan mukaan selvästi halvempi kuin isojen hevosten pitäminen.

– Ponit myös säilyttävät arvonsa hyvin. Esimerkiksi 12-vuotiaalla ponilla on vielä 6 vuotta kilpa-aikaa jäljellä. Melkein kuin olisi rahaa pankissa. Osa kasvaa korkoakin: ponien arvo saattaa myös nousta.

Raviponiharrastus ei ainakaan toistaiseksi ole kovin hyvin ponittomien nuorten ulottuvilla. Varsinkin kilpailemaan on vaikea päästä, jos ei ole omaa tai hoitoponia.

– Internetissä on listoja, joihin voi ilmoittautua kuskiksi, mutta ilman kokemusta on vaikea päästä ajamaan. Ja mitenkäs kokemusta hankkisi, jos ei ajamalla? Poniravikouluja on kuitenkin alkanut tulla.

Erja Mattila itse on aloittamassa poniravikoulua kevään aikana Forssan raviradalla. (HäSa)

Poniravit

– A-kategoria alle 107 sentin säkäkorkuisille poneille.

– B-kategoria 107,1 senttiä korkeille ja sitä korkeammille poneille.

– A-kategoriassa ohjastaja saa olla korkeintaan 18-vuotias, B:ssä yläikärajaa ei ainakaan toistaiseksi ole. Alaikärajat ovat 10 ja 12 vuotta. Ohjastajalla on oltava ajolupa.

– Pelkästään poneille tarkoitettuja raveja järjestetään 6-7 kertaa vuodessa ja ponilähtöjä yhteensä n. 300.

– A-poneja oli Suomessa viime vuonna 370 ja B-poneja 46.

– Ajoluvan hankkineita poniravikuskeja oli viime vuonna 371.

– Suomen Poniraviyhdistys ry perustettiin vuonna 1994. Yhdistys alkoi pitää raviponien rekisteriä.

– Nykyään raviponien rekisteriä pitää yllä Suomen Hippos.