Kolumnit Uutiset

Pieni ja kotoinen terveysasema palveluksessamme

Olen aina kammoksunut höpön höpön -ajattelua, jonka mukaan ennen oli kaikki paremmin. Nyt joudun tarkistamaan tätäkin kantaani.

Siitä on jo parikymmentä vuotta, kun tuskallisen monena syyspimeänä aamuna kahdeksan aikaan oli soitettava Idänpään terveysasemalle.

Siellä vastasi nykymittapuulla sensaatiomaisesti ihan oikea ihminen, paras palveluhenkilö lasiluukun takana ikinä kohtaamistani. Hän tunsi minut äänestä, tiesi asiani ja kysyi: voitteko tulla 15 minuutin päästä?

Poikamme, joka nyttemmin on siirtynyt jo Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluiden piiriin, kärsi jatkuvista korvatulehduksista.

Mitähän sitten oli vastassa terveysasemalla, kun sinne vajaan kahden kilometrin päähän ehdimme? Istuimme hetkeksi odottamaan. Hengähdimme. Itkukin taukosi. Poikamme katsoi lääkärin ovea. Siinä oli Nuuskamuikkusen kuva. Itkun tilalle tuli leveä kaksihampainen hymy.

Onkohan täysin fiktiivisen satuhahmon kuvan käyttö edes nykyään sääntöjen mukaan sallittua kyseisen arvokkaan valkotakkisen virkakunnan edustajille? Meneeköhän se pahasti ns. uskomushoitojen alueelle?

Oven takana odotti mitä ystävällisin ja inhimillisin lääkäri. Hän on samalla jalon ammattikuntansa edustajista maailman tai ainakin tämän kaupungin vaatimattomin. Hänen muut potilaansa tunnistavat kyllä, ketä tarkoitan.

Tuolloin oli käytössä maanmainio omalääkäri-järjestelmä, jossa sama lääkäri hoiti koko perhettä.

Vähän myöhemmin tarvitsin itsekin usein lääkärinhoitoa, ja tutun, jo luotetuksi ystäväksi muuttuneen lääkärin luokse oli joka kerta hyvä mennä. Ensin tosin puhuttiin yleensä pitkät tovit Finlandia-hiihdosta, mutta vaivatkin hoidettiin. Hoito oli sekä tehokasta että tuloksellista.

Pidin ennen Idänpään terveysaseman palvelua aivan tavanomaisena ja tajuan sen todellisen arvon vasta nyt, kun terveysasemaa ollaan jälleen lakkauttamassa.

Ilmeisesti palvelu oli jo silloin jopa liian hyvää tavalliselle lapsiperheelle. Se ei noudattanut varmaan minkään sortin keskimääräisiä palvelutarpeiden arviointikriteereitä, vähintäänkin toiminnan yleisluonne rikkoi jyrkästi tasapuolisuusperiaatteita vastaan.

Kenelläkään ei saa olla liian hyvin, vaan kaikilla pitää vallitsevan tasapäistämisopin mukaan olla mieluummin tasaisen huonosti.

Kuulemma selvityksen mukaan kuusi terveysasemaa kantakaupungin alueella on aivan liian paljon. Pyyhkikää nyt sanonko mikä jo sillä selvityksellänne.

Koko keskittämisvimman suurin vitsi on siinä, ettei edes saavutettavista säästöistä ole tarkkaa tietoa. Ja se rahako on vain ainoa tärkeä asia maan päällä? Kuka väittää, ettei muutoksista tule kuluja? Ne tulevat kuin Manulle illallinen.