Uutiset

Pieni taistelee vieläkin rauhan puolesta

Tuttu kuva: joukko noin kolmikymppisiä laulaa illanistujaisissa työväenlauluja äänet nostalgiasta väristen. Välissä saattaa raikua Meripioneerien klassikko Lenin-setä asuu Venäjällä.
Kaiho kumpuaa lapsuudesta. 30 vuotta sitten he saattoivat olla pikkupioneereja, kuten 40 000 muutakin 1970-luvulla syntynyttä lasta. Viisut on opeteltu samaan tahtiin kuin marxismi-leninismin perusteet.

Taistolaiskrapulaa podettiin 80-luvun lopulle. Mutta pienet pioneerit jatkoivat urheasti rauhantaisteluaan vuosikymmenten läpi. Vuonna 2006 he toimivat edelleen. Lenin-setä tosin jäi taivastelemaan 1990-luvulle. Nykyään Suomen demokratian pioneerien liitto SDPL on puolueista riippumaton, esinuorisotyötä tekevä järjestö.

Tai oikeastaan äskeinen lause on virheellinen.

– Pioneerit eivät ole ikinä olleet puolueen jäsenjärjestö, SDPL:n pääsihteeri Tarja Syyli naurahtaa. – Se on väärä tieto, joka on kai vain kulkenut vuosikymmenet.

Marxilaiset ihanteet ovat silti yhä osa pioneerien toimintaa.

Veljeyden ja toveruuden aatteita

Moni julkimo on pyörinyt lapsuudessaan pioneeripiireissä. Yksi heistä on käsikirjoittaja Aleksi Bardy. Mies Salattujen elämien, Häjyjen ja Levottomien takana oli nuorempana vasemmistoaktiivi ja Suomen demokraattisen nuorisoliiton – eli nykyisten vasemmistonuorten – entinen puheenjohtaja.

– Olin pinskuissa jo alle kouluikäisenä, paikallisessa pioneeriosastossa Eiran pioneereissa. Kerhotoiminta jäi parin vuoden jälkeen, mutta leireillä kävin pitkään, Bardy kertoo.

Harrastus jäi vielä nuoreen aikuisikään asti, jolloin Bardy toimi ohjaajana kymmenen kesää. Muistot pioneereista ovat varauksettoman hyviä.

– Yhdessäolo, kaverit, leikit ja luonnossa oleminen olivat tärkeitä. Mutta myös tunne, että pioneerit toimivat paremman maailman puolesta.

Mukavimpia muistoja olivat leirit ja yhteislaulut.

– Jälkeenpäin toiminta muistuu raikkaana ja mukavana. Kriittisemmin suhtaudun tiettyihin militantteihin piirteisiin, kuten suhtautumiseen aseelliseen vallankaappaukseen.

Myös Neuvostoliiton silmitön ihannointi saa Aleksi Bardylta kritiikkiä. Mutta pioneerien ideologinen sanoma oli hänelle tärkeä.

– Ymmärsin sen, mikä minusta kannattikin: että ihmiset ovat samanarvoisia, pitää elää rauhassa, päättää yhdessä ja auttaa toisia. Solidaarisuus on pioneeriaatteen kulmakivi, halu auttaa niin naapuritelttaa kuin kehitysmaitakin, Bardy tiivistää.

Bardy on edelleen vasemmistolainen, mutta sillä ei välttämättä ole tekemistä pioneeritaustan kanssa.

– Ryhmässä toimimisen tavat olivat hienoja niissä pioneerikuvioissa, joissa minä satuin olemaan. Näitä reiluuden ja toveruuden aatteita kannan yhä.

Jotkut Bardyn läheisistä ystävistä ovat entisiä pioneereja. Heidän kanssa nostalgisoidaan illanvietoissa.

– Ja ison määrän heitä tapaa aina joka vappu työväen vappukulkueessa, Bardy lisää.

Maailmankuvan ristiinvalotusta

Toinen tunnettu ex-pioneeri on vihreiden kansanedustaja ja Ultra Bran sanoittajanakin toiminut Anni Sinnemäki.

Hän ryhtyi pioneeriksi noin viisivuotiaana, ja oli toiminnassa mukana 11-vuotiaaksi. Leirien lisäksi tutuksi tulivat pioneerien humaanit arvot.

– Olin pienenä arka, synkkyyksiä ylläpitävä ja pelokas lapsi. Olin tiedostava ja ajattelin maailmaa ja sen epäoikeudenmukaisuuksia. Keskustelu pioneereissa ruokki kiinnostustani niihin asioihin.

Häntä järkytti, että ihmisiä saatettiin kiduttaa poliittisten mielipiteiden vuoksi.

– Asiat tuntuivat vakavilta. Esimerkiksi ydinasevarustelun logiikkaa oli vaikea ymmärtää.

Pioneeriajan arvo Sinnemäelle on, että hän oppi rakentamaan globaalisti luokkatietoista identiteettiä.

– Pioneerien maailmankuva oli toisenlainen kuin mitä oppi historiasta ja tiedotusvälineistä. Ristiinvalotus vaikutti maailmankuvaani sillä tavalla, että huomasin, miten asiat voi nähdä hyvin eri näkökulmista, Sinnemäki tiivistää.

Pinskutaustaansa hän ei pidä huonona asiana.

– Enimmäkseenhän se oli kuitenkin askartelua ja kirkonrotan leikkimistä.

Hän kuitenkin myöntää, että 1970-luvun pioneeriopetus saattoi mennä hieman ylikin.

– Tämän päivän näkökulmasta tuntuu absurdilta, että opetetaan yhdeksänvuotiaille, miten feodalismi liittyy nykykapitalismiin. Mutta henkilökohtaisesti se oli hyvä, koska minua kiinnostivat sellaiset asiat.

Hän uskoo, että pioneereihin liittyvät ennakkoluulot ovat vähentyneet sitten 1970-luvun.

– Kun itse pyysin lapsena kaveria mukaan pioneereihin, vanhemmat sanoivat, että se on liikaa. Tajusin oikeastaan jo silloin, että ehkä se olisikin liikaa, Sinnemäki naurahtaa.

Muita tunnettuja, entisiä pikkupioneereja ovat ainakin Kimi Räikkönen, Niko Ahvonen, Joel Hallikainen Samuli Edelman ja Linus Torvalds.

Ennakkoluuloihin törmää yhä

Pioneerien liitto perustettiin jo vuonna 1945 huolehtimaan Suomen Kommunistisen Puolueen varhaisnuorisotyöstä.
Pahimpien kriitikoiden mukaan pioneerijärjestö oli räikeä esimerkki lasten ideologisesta hyväksikäytöstä. Samaa kritiikkiä on tietysti esitetty vaikkapa luterilaista kirkkoa kohtaan – ja epäilemättä mitä tahansa aatteellista organisaatiota.

Liiton pääsihteeri Tarja Syyli myöntää, että pioneerit kohtaavat edelleen paljon ennakkoluuloja.

– Kyllä nykyäänkin törmää ihmeellisiin mielipiteisiin. Mutta se on vähentynyt. Ei se ole ollenkaan samanlaista kuin 1970-80-lukujen jälkeen.

Syylin mukaan tämä näkyy siinäkin, että kaupunkien nuorisotointen tekemissä, kesäleirejä esittelevissä kesäpasseissa on tiedot myös pinskujen leireistä.

– Niiden kautta tulee paljon lapsia leireille. Onhan toki aikuisia, jotka katsovat, etteivät laita lapsiaan pioneerileireille. Ja varmasi on myös päinvastoin: jotkut vasemmistolaisesti ajattelevat eivät laita lapsiaan Minijellonien (kokoomuksen lasten ja varhaisnuorten läheisjärjestö) leireille. Vähenemässä se on, mutta on sitä vielä.

Syyli arvelee myös, että nuoremmat polvet suhtautuvat pioneereihin avoimemmin kuin vanhemmat. Vaikka pioneerit ei ole puoluejärjestö, sen läheisin yhteistyökumppani on Vasemmistoliitto, joka jakaa samanlaiset arvot.

– Olemme vasemmistoliittoa lähellä, sitä emme kiellä. Mutta emme kysy puoleen jäsenkirjaa ohjaajiltamme ja työntekijöiltämme. Olemme avoimesti ottaneet vastaan kaikki, jotka hyväksyvät meidän periaatteemme. Emme saa edes taloudellista tukea Vasemmistoliitolta saati muilta puolueilta.

Pinskut saavatkin taloudelliset resurssinsa osin valtionapuna, osin omalla toiminnallaan erilaisissa tapahtumissa.

Rauha ja kansainvälisyys keskiössä

Mutta takaisin perusasioihin. Keitä pioneerit sitten oikein ovat?

– Me olemme normaaleja vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä, Tarja Syyli tiivistää.

Liitto on siis ennen kaikkea kasvatusjärjestö, joka haluaa välittää vapauden, tasa-arvon ja inhimillisyyden arvoja lapsille, nuorille ja aikuisillekin.

Tärkeimmät toimintaperiaatteet – lapsen oikeuksien puolesta toimiminen, rauhankasvatus, kansainvälisyyskasvatus ja toiminta demokratian puolesta – ovat kulkeneet mukana vuosikymmenet, alusta asti.

Liitolla on noin 2 000 rekisteröityä ohjaajaa. Liiton pääsihteeri Tarja Syyli arvioi, että lapsia on toiminnassa mukana reilut 20 000.

Vapaaehtoisjärjestön toimintaan kuuluvat muun muassa kesä- ja talvileirit sekä erilaiset teemapäivät ja riehat.

– Kaikkea sitä, mitä lapset harrastavat, Syyli yksinkertaistaa.

Tänä kesänä pinskut leireilevät noin 50-60 leirillä ympäri maata. Lisäksi Juupajoella järjestetään kansainvälinen ystävyysleiri.

– Kansainvälinen toiminta on meille tärkeää. Tällä hetkellä meillä on suhteet kymmeneen maahan, Syyli valaisee.

Pioneerien lapsivaltuuskunnat käyvät Saksassa, Ranskassa, Kyproksella, Tsekissä, Slovakiassa, Unkarissa ja Venäjällä.

– Kuubaankin voisi valtuuskuntia lähettää, mutta se on kallista. Suurin osa meidän toiminnassamme mukana olevista lapsista tulee vähävaraisista tai keskituloisista perheistä, pääsihteeri tietää.

Aikuisia tarvitaan mukaan kipeästi

Pääsihteerin mukaan lasten kasvattaminen on muuttunut hankalammaksi.

– Nykyajan lapset ovat paljon lyhytjännitteisempiä kuin muutama vuosi sitten, saati kymmeniä vuosia. Ennen oli kerhoilta, ja sinne tultiin tekemään määrätyt jutut. Nyt säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva kerhotoiminta on vähentynyt, Tarja Syyli surkuttelee.

Pioneerien mukaan pitkäjännitteinen toiminta lasten kanssa on hedelmällisempää kuin että lapset käyvät kerhoissa silloin tällöin.

Syylin mukaan on tärkeää, että yhä useammat aikuiset löytäisivät pioneerit.

– Meillä on krooninen ohjaajapula. Kun lapset kasvavat nuoriksi, sieltä tulee hyvää porukkaa mukaan ohjaustyöhön. Mutta aikuisten läsnäolo ja tuki olisivat nykyään hyvin tärkeitä. On paljon lapsia, jotka tulevat rikkinäisistä kodeista.

– Demokratia ja oikeudenmukaisuus olisivat hyviä sanoja olla olemassa missä tahansa. (HäSa)

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic