Uutiset

Pieni voi olla kaunista kesäteatterissa

Pitääkö kesäteatterin vetää yleisöä massoittain? Ja pitääkö sen aina olla viihdyttävää, musiikkipitoista ja sopivasti tähtiesiintyjillä miehitettyä?

Sääksmäellä kahden naisen kesäteatteria tehnyt Draamaräätälit-osuuskunnan jäsen Kati Sirén uskoo, että pienemmälläkin pärjää.

Yleisöä on tosin vuosikymmeniä totutettu katsomaan kevyttä musiikkiteatteria. Silti Sirén uskoo, että vakava ja ”erilainen” kesäteatterikin voi löytää yleisönsä, kunhan se on hyvin tehtyä.

– Kummallekin on paikkansa. Taiteilijan on itsensä pidettävä huoli, että tekee mahdollisimman hyvää teatteria, Sirén sanoo.

Siinä, missä ”laskelmoidut” kesäteatteriesitykset myydään loppuun jo ennakkoon, pienet produktiot saattavat synnyttää jotain uutta jälkijunassa.

Näin kävi esimerkiksi Sirénin toteuttamalle Täällä Pohjantähden alla 2011 -yhteisöteatteriprojektille. Hän tutki viime vuonna Valkeakosken Ritvalan kylän maanviljelijöiden kanssa suomalaista maaseutua ja maanviljelystä osana Kansallisteatterin samannimistä esitystä.

Siitä sai innoituksensa Teatteri 2.0:n ja Kotkan kaupunginteatterin Alkutuotanto, joka sai tänä kesänä innostuneen vastaanoton kesäteatterina Tampereella ja jatkaa vielä syksyllä Kotkan kaupunginteatterissa.

– Totta kai teatteriammattilaisen pitää saada työstä palkkansa, mutta tarvitseeko silti liikutella massoja tullakseen toimeen, Sirén pohtii.

Hän itse tunnustaa olevansa sen verran ”ekohippi”, että vähempikin välttää.

Naisten historia …näkyväksi

Tänä kesänä Kati Sirén on toteuttanut pieni on kaunista -periaatettaan Sääksmäellä Voipaalan taidekeskuksessa. Tallirakennukseen on sisustettu vajaan 50 katsojan intiimi areenateatteri, jossa Sirén esittää näyttelijäkollegansa Anu-Helena Pitkäsen kanssa näytelmää Sääksmäen naiset.

Esitykseen on koottu tarinoita ja muistitietoa Sääksmäen alueelta ja erityisesti Voipaalan taidekeskuksen historiasta. Äänessä ovat enimmäkseen tavalliset naiset: piiat, torpanvaimot ja toisinaan myös kartanon rouvat, taiteilijat ja muusat.

– Naiset ovat historiankirjoituksessa jääneet varjoon. Oli vaikea saada tietoa edes Voipaalan omistaneista naisista, Sirén kertoo.

Valkeakoskelainen Sirén ja helsinkiläinen Pitkänen keräsivät esitystään varten valtavan määrän aineistoa ja haastattelivat paikallishistorian tuntijoita.

Sääksmäen tapahtumat linkitettiin esimerkiksi kansalaissotaan ja muihin Suomen historian käännekohtiin noin sadan vuoden ajalta.

Pelkkä historian kavalkadi ei kuitenkaan vielä ole teatteria. Draamaräätälit lisäsivät tarinaa naisen intuitiolla.

– Olemme miettineet, miltä on tuntunut olla piikana täällä tai mitkä olivat tunnelmat nälkävuosina, kun koko väki sanottiin irti, Sirén kertoo.

Lopputulos on ilahduttanut sekä tekijöitä että katsojia. Yleisönäytöksiä piti alun perin olla vain pari kappaletta, mutta loppujen lopuksi näytelmää esitettiin 15–16 kertaa.

– Yleisö on löytänyt tämän hyvin ja vastaanotto on ollut liikuttunutta. Esityksen jälkeen monet ovat tulleet kertomaan omia tarinoitaan ja muistelmiaan, Sirén kertoo. (HäSa)

Draamaräätäleiden esitys Sääksmäen naiset Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella lauantaina 18.8 kello 16 ja sunnuntaina 19.8. kello 17.