Uutiset

Pienin toimiva yksikkö

Ihminen on ajettu suurten rakenteellisten muutosten eteen. Puhutaan kuntauudistuksista, maakunnan asioista sekä EU:n laajentumisesta.

Näihin muutoksiin pyydetään jopa vaaditaan ihmiseltä mielipidettä, haastetaan mukaan päätöksen tekoon.

Tärkeitä asioita kaikki tyynni. Välillä vain tuntuu siitä että mittakaavat menevät liian suuriksi, tuntuu kuin kohta täytyisi päättää otetaanko linnunrataan uusi aurinko.

Ymmärrän että ihmisten rakennelmia on ihmisen korjattava, epätoivolle ei saisi antaa valtaa. On kuitenkin työtä mitä pienenkin ihmisen täytyy tehdä. Pienten mittakaavojen työtä.

Nykymaailma on puristanut toimintayksikön marginaaliselle tasolle, yksilön tasolle. Asiat ajatellaan yksilön edun kannalta. Yksilön oikeuksista puhutaan, yksilön velvollisuuksista ei niinkään. Toimivuuden kannalta nykyaika on kuitenkin väärässä. Yksilö ei toimi.

Pienin toimiva yksikkö on nimittäin perhe.

Toimiva perhemalli on tasa-arvoinen, omavarainen, joustava sekä tätä kautta kestävä. Vauva saa olla vauva sekä vanhukset vanhuksia.

Ajan pyörän pyöriessä jokainen vaihe on oikeus, mutta myös velvollisuus käydä. Sen sukupolven kenen on vetovuoro on oma vuoronsa vedettävä. Tätä on todellinen yksilön vastuu: vastuu itsestään mutta ennen kaikkea läheisistään.

Nykyisessä yksilömallissa jokaisella on oikeus ajatella vain itseään. Oikeus ilman seuraamuksia rikkoa ajan pyörä. Oikeus olla tekemättä työtä. Oikeus olla huolehtimatta läheisistään. Oikeus hakea avioero perusteetta. Oikeus rikkoa perhe, yhteisö, katkaista sukupolvi.

Nykyisessä yksilömallissa vastuu minun lapsistani olisi yhteiskunnalla. Siinäkin nykyaika on väärässä. Vastuu on minulla.

Jani Jaatinen

Renko

Päivän lehti

4.6.2020