Kolumnit Uutiset

Pienipiirteistä hyttysten kuurnimista

Kylläpä me äänestäjät valitsimme eduskuntaan melkoisen lammaskatraan. Heillä sopii aivan kaikki, mitä vain joku keksii vaatia.

Suosion kalastelu ja putoamisen pelko ovat muovanneet kansanedustajista vertaansa vailla olevaa nyökkäväkeä.

He ovat jo vuosia kirjanneet tunnollisesti vaalirahansa sekä varansa ja velkansa, tiluksensa ja kiinteistönsä matalamielisten kadehdittaviksi. Tunnollisesti on ilmoitettu myös tehtävä paikallisen urheiluseuran varatilintarkastajana ja hallintoneuvoston jäsenyys osuusmeijerissä, jos sellaisessa mahtipaikassa on kiinni.

Silti mikään ei riitä tässä 2010-luvun versiossa rötösherrajahdissa. Nyt kansanedustajilta odotetaan selvitystä saamistaan kutsuista, pääsylipuista ja matkoista. Kohta kai on raportoitava veronmaksajan kustantaman kännykän käytöstä. Homma menee kovin pienipiirteiseksi, hyttysten kuurnimiseksi.

Nuhteettominta olisi, jos kansanedustajat olisivat täysin varattomia ja umpioituisivat läpinäkyvään akvaarioon vailla ystäviä ja viiteryhmiä.

Tiedot pääsylipuista ja muusta trahteerauksesta julkaistaan tietysti netissä, josta kateudessaan ja herravihassaan rypevä kansanosa niitä himoonsa lukisi. Nettitankkauksen jälkeen on sitten hyvä raivota torilla kansanedustajalle, että siipeilit sitten sinäkin oopperajuhlilla.

Ylikorostunut avoimuus ja netissä julkaissut kutsut ja sidosryhmätapaamiset tekevät tarpeettomiksi koko juorutoimittajien arvostetun ammattikunnan. Tähän asti heidän on pitänyt olla sensaationälkäisten lukijoidensa silminä ja korvina. Vaivojaan säästämättä nämä sankaritoimittajat ovat pysytelleet porukan virkuimpana juorutakseen lehdissään, kuka saatteli ja ketä Sääriselän törkeän paikan leirin monotansseista kämpille.

Kuka enää tarvitsee lehtiä ja niiden juoruja, kun tiedot törkeän paikan leirityksistä löytyvät läpi vuorokauden eduskunnan verkkosivuilta?

Kovin viisaalta ratkaisulta ei vaikuta ministereille ja heidän lähipiirilleen kaavailtu karenssikaan. Jos joku politiikan ytimestä siirtyy yrityksiin tai järjestöihin, kokemus pitäisi nollata määräaikaisella rekrytoitumiskiellolla. Lapsellista.

Yleensä pidetään hyvänä, jos joku viitsii kuulla isänmaan kutsun ja siirtyy politiikan pätkätyöhön. Kokemus muiltakin elämänaloilta kuin politiikasta tuo tarpeellista näkemystä päätöksentekoon. Siksi paluunkin pitää olla esteetöntä.

Joku sinisilmä saattaa kuvitella, että palaajan mukana siirtyisi suuria valtiosalaisuuksia uutta työnantajaa hyödyttämään. Eivät tiedot ja politiikassa luodut verkostot muutaman kuukauden tai vuodenkaan karenssin aikana mihinkään katoa. Kuka maksaisi palkan karenssiajalta, uusi vai vanha työnantajako, sossuko?

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kutsuttiin saksalaisvenäläisen kaasuyhtiön konsultiksi pian poliitikon uran jälkeen. Kun muuan maailmantuskainen toimittaja häneltä asiaa paheksuvaan sävyyn tivasi, Lipponen urahti: So what?

Valtiomiehen puhetta.