Kolumnit Uutiset

Pienistä asioista porua, suuret ratkaisematta

Ei mitään uutta hallitusrintamalta. Kokonaistalouden kannalta lähes merkityksettömistä asioista on väännetty julkisuudessa, mutta suuret, kansantalouden kannalta merkittävät asiat jäivät hallituksen budjettiriihessä auki.

Rakennemuutoksesta on puhuttu koko hallituskauden ajan. Sosiaali- ja terveyspuolen uudistusten toteutukset jäävät seuraavan hallituksen hoteisiin, kolmikantaisesti kokoon harsittua eläkeratkaisua ei saatu lupauksista huolimatta valmiiksi budjetin käsittelyyn ja kuntien tehtävien karsintakin takkuaa alkutekijöissään.

Tämä on pääministeri Alexander Stubbin (kok.) ja Antti Rinteen (sd.) ensimmäinen ja viimeinen budjetti. Ensi kevään jälkeen Suomea johtaa uusi kokoonpano. Toivon mukaan se kykenee toteuttamaan ne sinänsä hyvät aikeet, joita Jyrki Kataisen ja nyt Stubbin johtama hallitus on linjannut.

Hallitustaipaleen loppusuoralla jaetaan todistuksia onnistumisesta. Kaksista arvosanaa ei voi edes hyvällä tahdolla antaa. Välttävän ja heikon välille se väkisinkin menee.

Ihan jo sen takia, että taloutemme kannalta keskeiset asiat jäävät pahasti auki. Toimintaa kuvaa esimeriksi kuntien tehtävien karsinta. Sitä luvattiin tehdä miljardilla. Nyt on päästy 350 miljoonaan euroon, eikä lopuista karsimisista ole tietoa.

Käytännössä tämä merkitsee jo kipurajoilla olevien kunnallisverojen korotuksia. Veronkorotukset leikkaavat kulutusta ja lisäävät työttömyyttä. Kaiken lisäksi kunnat ottavat lisää velkaa puolentoista miljardin vuosivauhdilla. Kuudessa vuodessa kuntien ja kuntayhtymien yhteinen velkasumma on lähes kaksinkertaistunut, runsasta kahdeksasta miljardista noin 16 miljardiin euroon.

Pääministeri Stubb kehaisi, että valtion lainantarve vähenee. Se on totta. Pitää kuitenkin muistaa, että lisää tulee 4,7 miljardia euroa ja kun kuntien velanotto lasketaan mukaan, julkinen velkataakka kasvaa reilusti yli kuudella miljardilla eurolla. Samalla mallioppilas Suomi rikkoo EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen velkakaton, 60 prosenttia bkt:stä.

Tänä vuonna valtion lainojen määrä ylittää sadan miljardin euron rajan, kun se hallituskauden alussa oli lähes puolet pienempi.

Hyvällä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisella, kuntarakennetta muuttamalla ja järkevällä eläkeratkaisulla julkisten menojen nousua voidaan leikata merkittävästi.

Kuvaava on, että jos eläkkeelle lähdön ikää kyetään ostamaan puolellatoista vuodella, kaventaa se kestävyysvajettamme neljänneksellä.

Julkiset menot kasvavat joka tapauksessa kansakunnan ikääntyessä. Suomen velkasuhteen kääntäminen laskuun edellyttääkin talouskasvua. Kasvun edellytyksiä hallitus on kuitenkin leikannut veroratkaisuilla. Uudet haittaverot rasittavat vientiteollisuuttamme sadoilla miljoonilla vuodessa ja monien kulutukseen kohdistuvien verojen hyöty kyseenalaistuu kysynnän hiipumisen takia.

Kansakunnan kaverikuvassa suupielet kääntyvätkin jyrkästi alaviistoon.