Uutiset

Pientareilla rehottaa uusi, kaunis maailma

Rikkaruohot ovat kauniita ja mielenkiintoisia, tietää hämeenlinnalainen tietotekniikkakirjojen kirjoittaja Raili Huttunen. Mielenkiinnosta syttyi rakkaus, ja nykyään Huttunen ei lähde kotoaan ilman kameraa.

Huttunen on viimeiset viisi vuotta kuvannut kasveja. Eikä nimenomaan rikkaruohoja, vaan yksinkertaisesti ”aivan tavallisia kasveja”, joita rehottaa metsissä, pientareilla ja pihoissa. Huttunen kutsuu niitä luonnonkasveiksi, ja hän on kuvannut niitä viimeisten viiden vuoden aikana noin 280. Puutarhakasveja tai sieniä joukossa ei ole.

Karttuneet kuvat ovat nyt kahdella CD-levyllä. Ja kopiot levyistä puolestaan tästä syksystä alkaen jo kahdella hämeenlinnalaisella koululla oppimateriaalina. Luonnon kiertokulkua tämäkin.

– Ajattelin, että lapsia saattaisi kiinnostaa katsoa digikuvia. Muistan, kuinka itse aikoinani inhosin kasvien keräämistä. Tämä on myös luontoystävällisempi tapa tutustua kasveihin, Huttunen sanoo.

Huttunen muistuttaa, ettei ole kasvitieteilijä. Hänen lähdeteoksiaan ovat olleet lukuisat kasvitietokirjat, joiden kuviin hän on otoksiaan verrannut.

Mittatikku on tärkeä varuste

Mitä levyillä sitten on? Muun muassa sellaisia tuttavuuksia kuin peurankello, ahojäkkärä, tahmavillakko ja silmäruoho. Jottei tietämättömyyden epätoivo hiipisi puseroon, on syytä mainita myös esimerkiksi mänty ja lumme.

Huttunen kertoo oppineensa kuvatessaan paljon paitsi kasveista, myös niihin tutustumisesta. Silmä on oppinut tarkemmaksi ja tuttukin maisema muuttunut entistä kiinnostavammaksi.

– Aluksi kuvasin vain kauniita kukkia. Esimerkiksi marjakasveista on kuitenkin kuvattava sekä kukinta- että marjavaihe. Ensimmäisenä kuvauskesänä en voinut kitkeä pihasta rikkaruohoja, koska piti nähdä, miten ne kehittyvät. Mittatikkukin tarvitaan, sillä kahden eri kasvin ero voi olla pari milliä lehden leveydessä, Huttunen nauraa.

Oleellinen kysymys on myös ”miksi”. Syy Huttusen äkisti virinneeseen kasvikiinnostukseen istuu lattialla tennispallo suussaan. Huttunen alkoi kuljeskella metsissä saatuaan kuulokoiransa Neeron.

Suurin osa kasveista on kuvattu Loimalahden alueella Hämeenlinnassa. Nykyään Raili Huttunen saattaa myös ajaa pitkiäkin matkoja pelkästään kiinnostavaa kasvia ihmettelemään. Taannoin hän hurautti Lopelle etsimään ukontulikukkaa.

– Tämä on jo intohimo, Huttunen nauraa. (HäSa)