Uutiset

Pihtaamalla on sinun elämäsi elettävä

Asuminen on Suomessa kallista. Onhan se kallista monessa muussakin maassa, mutta toisaalta monessa muussa maassa se on paljon halvempaa.

Tuoreesta eurooppalaiskaupunkien asumisvertailusta selviää, että helsinkiläisellä menee melkein puolet tuloista asumiseen. Se on paljon. Pariisissakin saa vuokrattua asunnon halvemmalla kuin Helsingissä.

Vuokra- ja omistusasuntojen hinnat pysyvät korkeina niin kauan kuin niitä on niukasti.

Hinnat ovat karanneet niin korkealle, että eräskin pankki suosittelee, että vauvoille pitäisi avata asuntosäästötili. Vuosien aikana kertyneillä varoilla pääsee sitten asumaan omaan kotiin. Joissain maissa vauvaikäisille aletaan kerätä rahaa tulevaa opiskelua varten, Suomessa asuntoa.

Kyllä tässä alkaa pelottaa omien lasten puolesta. He nimittäin alkavat olla siinä iässä, että kotoa muutto on pian edessä, joten säästötilin avaaminen alkaa olla myöhäistä.

Tai toisaalta, kokemuksesta tiedän, ettei rahan tarve lopu nuoruuden jälkeen, joten kaipa sitä rahaa voisi pistää talteen nytkin. Niin siis voisi laittaa talteen, jos sitä vain olisi.

Tuntuu pahalta ajatella, jos lapset joutuvat kärvistelemään siksi, etteivät rahat riitä asumiseen, vai pitäisikö sanoa: rahat eivät riitä asumismenojen jälkeen muuhun elämään.

Minkälaista elämää se on, jos joutuu pihtaamaan kaikessa?

Juu, ja tähän kohtaan kuuluu sanoa, että tuleehan sitä vähemmälläkin toimeen tai että kaikkien rahat menevät, tuloista riippumatta. Ja rakkaus ja läheiset ihmiset ovat tärkeämpiä kuin materialistiset asiat.

Niin ja perussuomalaisetkin ovat oikeasti suvaitsevaisia ihmisiä. Hoh, hoijaa.

Voihan sitä ajatella niinkin, että jokainen asukoon sellaisessa asunnossa, johon hänellä on varaa. Eli rikkaat omiin kaupunginosiinsa ja köyhät slummeihin, muut välimaastoon. Näinhän se menee. Rahalla saa enemmän. Ei kai ole kovin vaikea päätellä, miksi slummeja syntyy ja miksi ongelmat keskittyvät vähemmän tienaavien asuma-alueille.

Jostain syystä tätä kirjoittaessa mieleen iskee luterilainen syyllisyys tai joku vastaava tunne. Pitäisi vain olla hiljaa ja tyytyä osaansa. Mutta toisaalta se on totta, ettei asuntoja ole kaavoitettu tarpeeksi.

Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi Taloussanomissa, että uudet kaupunkilaiset tarvitsevat esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja eli se tarkoittaa uusia kuluja kaupungille. Siksi kaupungit haluavat rajoittaa kasvuaan ja kitsastelevat uusien asuntojen kaavoituksessa.

Ihmiset joutuvat etsimään kotinsa kauempaa ja reissaamaan mahdolliseen työpaikkaansa erilaisilla kulkuvälineillä.

Ketä tässä oikein syyttäisi ja mistä?

Olisi joka tapauksessa hienoa, jos kaikilla olisi mahdollisuus maksaa vuokraa tai asuntolainaa ilman pelkoa siitä, voiko mennä kauppaan vielä viikkoa ennen tilipäivää. Sillä rakkaudella, jos sitä jollain on, ei nimittäin elä.