Uutiset

Piilossa pidetty suru

Ylihuomenna on Viattomien lasten päivä. Se on kalenterissa niiden lasten muistoksi, jotka kokivat julman kohtalon runsaat kaksi tuhatta vuotta sitten, pian Jeesuksen, joulun lapsen, syntymän jälkeen. Viattomat lapsiuhrit ovat valitettavasti ajankohtainen muistamisen aihe tänäkin päivänä.

Joulunaikaan lapset ovat keskipisteinä niissäkin perheissä, joissa nuorimmat perheenjäsenet arjen tuiskeessa usein jäävät vähemmälle huomiolle. Jouluna kaikki haluavat olla todistamassa tähtisilmäin tuiketta ja silkohapsien hohdetta. Pakettejaan posket punaisina, innosta tärisevin kätösin availeva lapsi on monille aikuisille jouluilon korkein ilmentymä. Vinhasti ovat digikamerat vingahdelleet, kun on ikuistettu lapsia joulupukin seurassa ja pakettien keskellä.

Tahtomattaan lapsettomille pariskunnille joulu on yksi vuoden pahimmista juhlapyhistä. Haikeuden aiheita riittää viikkokausiksi. Ympärillä perheelliset kertovat, kuinka kirjoitettiin lasten kanssa joulupukille, kuinka leivottiin pipareita, askarreltiin koristeita, käytiin päiväkodin tai koulun joulujuhlassa.

Lapsettomuus koskettaa tilastojen valossa yllättävän monia. Noin 100 000 hedelmällisen iän vaihetta elävää suomalaista kokee lapsettomuuta tai sen uhkaa. Toteutumaton toive omasta lapsesta aiheuttaa surua ja kärsimystä joka viidennelle pariskunnalle.

Silti lapsettomuus näyttää olevan yhteisöissä vaiettu aihe. Äärimmäisen harvinaisia ovat siitä kertovat romaanit ja näytelmät, laulut tai taideteokset. Lapsettomuuden taakkaa on kannettava ilman kulttuurista jakamista ja yhteisön myötäelämistä.

Tehokkuutta palvova länsimainen yhteiskunta hallitsee hedelmällisyyttä ehkäisymenetelmin. Lapsettomuus jatkuu niin kauan, kun yksilö päättää. Jos haluttua lasta ei ala kuulua, lääketiede hoitaa asian kuntoon.

Tosiasia kuitenkin on, että merkittävä osa vanhemmiksi haluavista ei saa koskaan lasta. Heistä osalle lapsen adoptoiminen on onnellinen ratkaisu, osa jää selviytymään pettymyksensä ja surunsa kanssa varsin yksin.

Kuvittelen, että selviytymistä helpottaisi, jos ympäröivissä yhteisöissä tahatonta lapsettomuutta voitaisiin käsitellä nykyistä avoimemmin ja ymmärtäväisemmin. Silloin lapsettomien ei tarvitsisi tuntea itseään kummajaisiksi eikä kukaan enää ikinä toivottavasti esittäisi heille epähienoja kysymyksiä ja huomautuksia.

Läheinen ystäväni toimii aktiivisesti lapsettomien yhdistyksessä sekä paikallisessa että valtakunnan tasolla. Oli havahduttavaa osallistua yhdistyksen syksyiseen tilaisuuteen Tampereella. Vertaisryhmässäkin jokaisen tilanne on yksilöllinen. Yhteistä oli vain tyhjän sylin kipu ja koettujen pettymysten mittavuus.

Lapsettomien kokemuksia ja tunteita ilmaisee satuttavasti tilaisuudessa julkistettu runokirja Helmiä simpukoista. Simpukka-yhdistyksen kautta hankittavaa kirjaa voi suositella ymmärryksen lisäämiseksi ainakin kaikille niille, joiden läheisiä tahaton lapsettomuus koettelee.