Kolumnit Uutiset

Piirtoheittimestä tablettiin vuosikymmenessä

Hei koululainen! Olet varmasti saanut kuulla kyllästymiseen asti, miten koulunkäynti oli ennen totisempaa touhua kuin nykyään.

Yksi on kertonut sinulle, miten ennen hiihdettiin kouluun umpihangessa. Toinen osaa edelleen ulkoa Pohjanmaan joet, Paavalin kirjeet ja kaikki maakuntalaulut. Kolmas sai karttakeppiä sormilleen harva se päivä.

Itse asiassa minäkin olen hiihtänyt ja potkukelkkaillut kouluun. En kuitenkaan käynyt puolta vuosisataa sitten, vaan viime ja toissa vuosikymmenellä.

Alakoulussani oli syyslomasta pääsiäiseen pipopakko ja ainainen kaunokirjoituspakko. Joka aamun alkajaisiksi veisattiin virsi. Biologiaa opiskeltiin diakuvien avulla.

Ruokalistaan kuului esimerkiksi munakastiketta, ja salaattina oli useimmiten kiinankaalia ja suolakurkkuja.

Samanikäisten ystävieni kouluvuodet ovat olleet isommissa kunnissa ja kaupungeissa täysin erilaiset kuin omani. On itsestään selvää, että kouluissa on valtavia eroja.

Tämän syyslukukauden takuuvarmoihin puheenaiheisiin kuuluu peruskoulun uusi opetussuunnitelma. Sehän sisältää kaikenlaista ennenkuulumatonta: Koodausta! Ei kaunokirjoitusta! Ei enää rättikässää ja puukässää erikseen!

Ihmettelyn aiheet eivät lopu tähän. Opetussuunnitelmassa korostetaan yhdessä tekemistä ja oppimaan oppimista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansankynttilä ei koeta kaataa tietoa oppilaan päähän.

Ulkoa opettelun sijaan oppilas oppii hakemaan ja käsittelemään tietoa ja arvioimaan, mikä tieto on luotettavaa.

Käytännössä riippuu tietenkin kunnasta, koulusta ja opettajasta, miten opetussuunnitelman uudistukset toteutetaan. Kukaan ei painanut tänä kesänä opetushallituksessa nappia ja ohjelmoinut koko maan kouluja toimimaan uudella tavalla.

Nykyiset koululaiset voivat vertailla kymmenen vuoden päästä, kuka teki koulutehtävät vanhalla läppärillä ja kuka käytti koulun tablettia.

Vastaavasti olen saanut ihmetellä, miten ikätoverini ovat käyttäneet videotykkiä ja dokumenttikameraa jo peruskoulussa. Omassa koulussani vedettiin kalvosulkeisia lukion loppuun asti, sillä luokkahuoneiden teknisin laite oli piirtoheitin.

Onneksi into oppimiseen lähtee edelleenkin oppilaan korvien välistä eikä uutuuttaan kiiltävän iPadin ruudulta.