Uutiset

Piispojenkärsivällisyys loppui sittenkin

Taistelu naisten pappeudesta sai järkyttävän käänteen, kun jonkin yhdistyksen jäsenet katsoivat voivansa kieltää ehtoollisen piispaltaan, omalta esimieheltään. Päätös oli käsittämätön, sillä yhdistyksen johtohenkilöt ovat teologeja ja pappeja, periaatteessa alan asiantuntijoita. Luther-säätiö on tehnyt sen kohtalokkaan virheen.

Ehtoollisyhteyden rikkominen, siitä kieltäytyminen, oli kirkkomme johtajille viimeinen pisara, ei taustalla vaikuttanut erimielisyys naisten pappeudesta sinänsä.

Ilman ehtoollista jäänyt Helsingin piispa Eero Huovinen päätyi ehdottamaan säätiöläisille oman kirkon perustamista. Ne luterilaisen kirkon piispat, jotka ovat ottaneet kantaa kiistaan, ovat asettuneet piispa Huovisen rinnalle.

Tampereen piispa Juha Pihkala muotoili asian niin, että eri kirkkokuntien yhteyspyrkimyksissäkin ehtoollisyhteyden saavuttaminen on olennainen yhteyden merkki.

Luterilainen kirkko on suhtautunut pitkämielisesti naispappeuden vastustajiin. Heille on annettu tilaa, mutta mikään ei näy heille riittävän. Suomessa tavoitteena on ollut säilyttää kirkon yhtenäisyys. Ruotsissa vastustajiin on suhtauduttu alun alkaen paljon jyrkemmin.

En ole teologi, mutta kantani on yksiselitteinen: pappeus ei ole sukupuolesta kiinni, vaan sukupuolesta riippumaton ihmisen tehtävä. Tärkeintä on pelastus, joka ei ole mitenkään papin sukupuolesta kiinni.

Hienotunteiset ja kärsivälliset naisteologit eivät ole kiistan aikana alentuneet ottamaan puheeksi sitä ilmiselvää vääryyttä, että 2000 vuotta naista on sorrettu pappiskysymyksessä. Metelin virkakysymyksestä nosti vasta se pieni miespappien joukko, joka naispappien aikana on mielestään joutunut sorretuiksi.

Teologian tohtori Pirkko Lehtiö kertoo uudessa tutkimuksessaan, millainen taistelu kirkossa ja teologisessa tiedekunnassa käytiin jo lehtorinkin oikeuksien saamisesta naisille.

Sekin vaihe kirkon historiassa oli tuskaa täynnä. Kysymys ei ole vain naisten nöyryyttämisestä. Kysymys on naisten halveksimisesta, ja joidenkin miesten häpeällisestä asenteellisuudesta.

Rengon entinen kirkkoherra Petri Hiltunen herätti huomiota naisten pappeuden vastaisilla näkemyksillään vasta muutettuaan Valkealan kirkkoherraksi. Hänen seuraajansa Rengon kirkkoherra Soili Juntumaa on rohkeasti puolustanut naisen oikeutta papin virkaan.

Hiltunen ei yhden papin Rengossa joutunut tilanteeseen, jossa hänen olisi pitänyt kieltäytyä yhteistyöstä naisen kanssa alttarilla. Valkealassa pappeja oli useita, joten konflikti syntyi heti: naispappeja lähti seurakunnasta ja aika moni maallikkokin vaihtoi seurakuntaa.

Hiljaisesti kärsivät tilanteesta ne valkealalaiset, jotka nykyisenä Hiltusen aikana välttävät oman seurakuntansa kirkossa käymistä. Heistä ei kukaan puhu mitään.

Päivän lehti

3.6.2020