Uutiset

Pikavipit kehittyvät, laki tulee perässä

Pikavippiä ei enää saa ihan kuka tahansa, milloin tahansa ja kenen henkilöllisyydellä tahansa.

Siitä huolimatta melkein kuka tahansa kykenee edelleen hankkiutumaan pahoihin ongelmiin pikavippien kanssa, jos ei pidä varaansa.

Uudessa hallitusohjelmassa luvataan tiukennusta näitä pienlainoja koskevaan lainsäädäntöön. Lailla ja suosituksilla vippien villiä länttä on jo aiemminkin koetettu kesyttää jonkinlaisella menestyksellä, mutta varsinkin pikalainojen markkinointi on edelleen paikoitellen niin tyrkyttävää, että heikompia hirvittää.

Ja juuri heikompia pitäisikin hirvittää, sillä juuri tiukalla budjetilla elävän ihmisen talouden pikavippikierre nopeimmin ja pahimmin romuttaa. Rikashan ei kallista rahaa tarvitsekaan.

Lainojen kysyntä näyttää joka tapauksessa kasvavan, ja suunta on kohti yhä suurempia lainattavia summia. Keskimääräinen laina-aikakin on pitenemään päin.

Välillä tiedotusvälineissä käytävä keskustelu pikavipeistä on sävyltään sellaista, että kaikkien luottoja tarjoavien yritysten oletetaan ilman muuta liikkuva vähintään rikollisuuden rajamailla, ellei suorastaan rajan väärällä puolella. Jos millä, niin tällä alalla mustimmat lampaat tahraavat koko lauman.

Kuluttajavirasto on ehdottanut, että pikavippien saamisen ikärajaa voisi tuntuvasti nostaa. Taustalla on tieto siitä, että erityisesti monet nuoret ovat ajautuneet pikavippikierteeseen ja menettäneet luottotietonsa, monasti aivan turhanpäiväiseltä tuntuvien pikkuhankintojen takia. Jotkut yritykset ovat ikärajaa nostaneet vapaaehtoisesti, mutta tässäkin asiassa ne mustat lampaat ovat erottuneet joukosta.

Pienen pikavipin saa täysi-ikäinen henkilö, mutta joillakin firmoilla alaikäraja voi olla 21 vuottakin. Kun lainasummat suurenevat, useimmilla firmoilla myös ikärajat nousevat.

Aikuiseksi luettavalta ihmiseltä pitäisi tietenkin edellyttää vastuullisuutta omissa raha-asioissaan ja kykyä harkita, mihin mielijohteeseen on varaa ja mihin ei. Vippikierteeseen ei välttämättä joka kerta ole syypää yksinomaan lainan antaja.

Siitä huolimatta myös lainojen markkinointiin olisi joku raja saatava, ja tässä todennäköisesti sitä jouduttaisiin piirtämään niiden mustimpien lampaiden käytöksen suitsimiseksi.

Niin kuin monella muullakin alalla lainsäädäntö tässäkin kiiruhtaa verkkaisesti alan nopean kehityksen jäljessä. Kun hallitus vielä suunnittelee uusia suitsia pikavippifirmoille, niin sanotut vertaislainat jo tunkeutuvat samoille laina-apajille.

Vertaislainojen valvonta ei kuulu finanssivalvonnalle eikä kuluttajavirastolle. Aivan varmasti niiden laajeneminen tuo vippimarkkinoille uutta säpinää, uusia ongelmia ja taas lisää rahansa menettäneitä, oikeutta vaativia kansalaisia.