Kolumnit Uutiset

Pilkkarääkkiäisen kohtalon hetket

Pilkkarääkkiäinen? Kuulostaa siltä kuin Timo Soini olisi värikkääseen tapaansa kommentoinut poliittisia vastustajiaan eduskunnassa.

Ei sinne päinkään. Pilkkarääkkiäinen on rantakanoihin kuuluva lintulaji, joka on nyt ensimmäistä kertaa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Tämän Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa pesivän lajin edustajia lienee jäljellä alle tuhat yksilöä, joten sen katsotaan nyt olevan välittömässä vaarassa hävitä sukupuuttoon.

Suomen Birdlife kertoi pilkkarääkkiäisen ahdingosta aiemmin tällä viikolla, mutta yllättävän harva päivälehti näyttää kiinnostuneen aiheesta. Birdlifen mukaan pilkkarääkkiäisellä on nyt enemmän kohtalotovereita kuin koskaan aiemmin.

Luetteloa maailman uhanalaisista lintulajeista ylläpitää kansainvälinen lintujensuojelujärjestö Birdlife International. Sen julkaiseman uusimman päivityksen mukaan maailman runsaasta 10 000 lintulajista korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaisiksi katsotaan nyt noin 200 lajia.

Niiden lisäksi erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja on hieman yli tuhat ja silmälläpidettäviä eli lähes uhanalaisia miltei 900. Luvut ovat huolestuttavan suuria, sillä tavalla tai toisella uhattuina on siis runsas viidennes koko planeetan lintulajeista.

Uhanalaisuuden syitä voi olla useita, mutta yleisin syy nykyisin on elinympäristön muutos. Pilkkarääkkiäinenkin kärsii erityisesti kosteikkoympäristöjen häviämisestä. Laji pesii tulvaniityillä, joita Etiopiassa uhkaavat esimerkiksi laiduntaminen, kuivattaminen ja niitto.

Vastaavia esimerkkejä löytyy useita Suomestakin. Ehkä tunnetuin niistä on peltosirkku, joka on kärsinyt maatalousympäristön muuttumisesta. Laji on muutamassa vuosikymmenessä taantunut jopa 90 prosenttia ja on nykyisin erittäin uhanalainen.

Elinympäristöjen säilyttäminen onkin avaintekijä monen lajin suojelussa. Ongelmana kuitenkin on, että noin 60 prosenttia äärimmäisen uhanalaisista lajeista ja noin kolmannes erittäin uhanalaisista lajeista ei elä millään suojelualueella. Toisaalta monen lajin esiintymisalue saattaa olla niin suppea, että koko kanta on rajoittunut vain yhdelle suojelualueelle.

Toinen merkittävä uhanalaisuuden syy on laajamittainen metsästys esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa. Tästä syystä erittäin uhanalaisten lajien listalle on noussut muun muassa kultasirkku, joka on parissa vuosikymmenessä kadonnut Suomen pesimälinnustosta.

Lajin maailmankantaa pidettiin elinvoimaisena vielä vuonna 2000, mutta sen jälkeen on tullut nopea romahdus. Birdlifen mukaan syynä pidetään holtitonta pyydystämistä talvehtimisalueilla, erityisesti Etelä-Kiinassa.

Birdlife pitää tärkeänä, että tähänkin ongelmaan puututaan pikaisesti. Syytä olisikin. Miljardin kiinalaisen elintapojen muuttaminen voi tosin kestää niin kauan, että pahimmassa tapauksessa kultasirkun ja monen muunkin lajin kohtalo on jo sinetöity.

Valitettavasti.