fbpx
Uutiset

Pilkkijän paratiisi on nyt

Eihän kala aina ole edes tärkein, vaan se, että saa olla poissa kotoa.

Ei, ei ole tullut kalaa. Ei niin. Korkeintaan muutamia sinttejä.

Niin, ja on ihan liian matalaakin. Ja toukat jäässä.

Pilkkijän ei tarvitse lausua korulauseita voidakseen varmistua, että saman karikon laitaan eksynyt kairanvääntäjä ymmärtää, että on parempi siirtyä sata metriä syrjään mahdolliselta apajalta.

Eipä silti, eivät kalamiehet ja -naiset ole yleensä toisilleen vihamielisiä. Päinvastoin. Ollaanhan samaa porukkaa. Useimmat ymmärtävät kuitenkin yskän: jäällä on usein ylivoimaisesti mukavinta istua yksin vain omine ajatuksineen.

Joku tiesi kertoa, että viittä metriä lähemmäs kaverin reikää ei ole syytä porata omaansa. Aika rohkea on ajatus, että joku röyhkimys uittaisi viehettään kaverin varaamassa reiässä.

Toisinaan käytetty reikä on paras. Joskus tyhjäksi luultu antaakin saalista vasta muutaman hetken “levättyään”.

Ahventa sinnikkäästi hakevan erottaa aloittelijakin siitä, että hän poraa reikiä lakkaamatta, uittaa hetken pilkkiä ja vaihtaa taas. Liian kärsimätöntä.

Periaatteen mies viihtyy reiällä pitkään. Eihän kala aina ole edes tärkein, vaan se, että saa olla poissa kotoa.

Joku tutkija puhuisi meditatiivisesta kokemuksesta. Aikakin pysähtyy.

Maaliskuinen pilkkijää ja pakillinen puolen kilon ahvenia ovat suomalaisen mielen parasta hoitoa.

Unelmiakin saa olla. Pääsisipä kerran Lapin tunturijärvelle pilkkimään punamahaista rautua myöhäiskevään auringon paistaessa.

Viime vuosina on tullut muotiin istutettujen kalojen pilkkiminen. Aika keinotekoista, mutta varmaan viihteellistä.

Hämeenlinnan Aulangonjärvelle ei ole näinä päivinä pilkkijöillä asiaa. Järvellä on kalastus kielletty. Hiihtää ja liikkua jäällä toki saa, mutta pilkkimistä koskeva jokamiehenoikeus on väliaikaisesti kumottu. Ensi sunnuntaina järvellä ovat lohipilkin SM-kisat.

Ai että lohipilkin? Kala on tietenkin kirjolohta ja sen narraaminen on aivan oma taiteenlajinsa.

Varsinainen apaja järvellä on vasta maanantaina, kun kala on kaikkien vapaasti tavoiteltavissa.

Olen päässyt hämeenlinnalaisen Toimi Niemisen mainiolla opastuksella pikkuisen jyvälle Hämeenlinnan Katumajärven kalapaikoista. Järvellä on näkynyt vähän pilkkijöitä, vaikka ulkoilusää on ollut viime viikkoina pilkkijän paratiisi. Kalamiesten tietotoimisto on ilmeisesti tiennyt kertoa, että ahven on pientä ja sitä saa vähän. Enpä mene muuta väittämään.

Pääasiallinen saalis antaa järven rehevöitymisestä masentavan kuvan: särkeä, särkeä, särkeä ja särkeä.

Tuskin menisin kuitenkaan tässä parasta ahvenpaikkaani kuuluttamaan. Tulkaa itse kokeilemaan.

Kaikeksi autuuden onneksi joku ymmärsi aikoinaan rauhoittaa järven moottoriliikenteeltä. Moottoriveneily ja talvisin -kelkkailu ovat varmaan hauskoja harrastuksia, mutta niille on tilaa riittävästi muuallakin.

Onneksi sopivasti Katumajärven pohjoispäässä on ruokakauppa, jossa on tunnetusti vähintäänkin kohtalainen kalatiski. Sieltä voi pilkkireissun päätteeksi ostaa sekä lohta että ahventa.

Rauno Lahti

Menot