Kolumnit Uutiset

Pim pom, kuka uskaltaa soittaa ovikelloani?

Palmusunnuntai tuli, meni ja jäi tänä vuonna ainakin mediassa vaalisunnuntain jalkoihin.

Ovikelloa soittavat virpojat tuntuvat olevan toisille jokavuotinen kauhistus, johon valmistaudutaan ruuvaamalla ovikello irti tai pitämällä verhot visusti kiinni ja piilottelemalla.

Toiset taas varautuvat ostamalla pääsiäismunia ja muuta makeaa, mutta pettyvät sitten siihen, kun kukaan ei käykään virpomassa. Näin voi helposti käydä, jos omassa tuttavapiirissä ei ole virpomisikäisiä lapsia. Ihan vieraan oven taakse eivät läheskään kaikki lapset rohkene mennä.

Jos sattuu asumaan lapsiperheitä pursuavalla alueella, on ymmärrettävää, että virpojien tulva voi muuttua rasitteeksi. Toisaalta, kyse on yhdestä päivästä ja muutamasta tunnista. Hyvän tavan mukaan virpojat myös aina kysyvät, saako virpoa. Siihen on mahdollisuus vastata: Ei kiitos!

Jotkut ovat ratkaisseet asian oveen kiinnitettävällä Ei virpojia -kyltillä.

Palmusunnuntai on vain kerran vuodessa, mutta mitä jyrkästi jakautunut suhtautuminen virpojiin kertookaan yhteisöstämme?

Monet varjelevat omaa yksityisyyttään niin tarkasti, että yllättäen ovelle tulevalle ei avata ovea, eikä puhelimen soidessa tuntemattomaan numeroon vastata.

Jokaisella on kotinsa rauhaan toki oikeus, mutta toisaalta on sääli, että esimerkiksi spontaanit tervehdyskäynnit ovat katoavaa kansanperinnettä. Tuntemattomaan numeroon vastaamatta jättämisessä taas on riskinsä, sillä joskus soittajalla voisi olla hyvinkin tärkeää asiaa.

Omakotitalossa ympärivuotinen riesa ovat kaupustelijat, jotka yrittävät myydä putkiremonttia, talonmaalausta, uusia ikkunoita, murtohälyttimiä tai muuta vastaavaa. Sinnikkäimmille kaupustelijoille vastaukseksi ei riitä ”ei kiitos”, eikä ovenraosta ojennettu pääsiäismuna. Kerran torjuttu kauppamies palaa asiaan aina uudelleen tai pommittaa seuraavaksi puolisoasi puhelimitse.

Joidenkin, usein jo iäkkäämpien kerrostaloyhtiöiden rappukäytävissä näkee Ei kaupustelua, ei kerjäämistä -kylttejä. En osaa sanoa, miten tehokkaita ne ovat, mutta samaan tapaan jokainen voi halutessaan koristaa ovensa kielloilla: Ei mainoksia, ei virpojia, ei kaupustelijoita, ei anoppia, ei yllätysvieraita.

Eri asia sitten on, haluammeko viestiä keskenämme erilaisilla kieltoja ja toivomuksia sisältävillä kylteillä. Hoituisiko asia kuitenkin kasvotusten muutamaa lausetta käyttäen? Miettikääpä sitä!

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic