Uutiset

Pinokkiosta ja Nummisuutareista potkua näytelmäkilpailuun

Hämeenlinnalainen Tytti Heikkinen yllättyi käsikirjoituskilpailun kolmannesta sijasta.

– Olihan se totaalinen yllätys. Kun minulle soitettiin palkinnosta, luulin ensin, että siellä on lehtimyyjä ja melkein katkaisin puhelun, valtakunnallisessa nuorisonäytelmien käsikirjoituskilpailussa kolmannen palkinnon pari viikkoa sitten pokannut Tytti Heikkinen nauraa.

Paljasjalkainen 37-vuotias hämeenlinnalainen otti osaa Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton ja Suomen Nuorisoseurojen Liiton järjestämään kilpailuun näytelmäkäsikirjoituksellaan Mano ja hirvikissa. Palkinnoksi hän sai 2 500 euroa.

Heikkinen kertoo Manon olevan noin 16-vuotias kapinallinen poika, josta on tulossa pikkurikollinen. Yhtäkkiä hän saa postissa salaperäisen pelin, josta pyllähtää todellisuuteen otus – hirvikissa. Se kulkee Manon kanssa yhden koulupäivän ajan ja opettaa tälle erinäisiä asioita elämästä. Manossa tapahtuu totaalinen käänne, ja hänestä kasvaa ihan kunnollinen nuorimies.

– Hirvikissa toimii vähän niin kuin Samu Sirkka Pinokkiossa – omatuntona ja kasvattajana, Heikkinen valaisee.

Aleksis Kivi auttoi

Lähtökohtana Tytti Heikkisellä oli kirjoittaa sellainen nuorisonäytelmä, jota hän itse haluaisi katsoa ja jota voisivat katsoa myös varhaisnuoret, 10-12 -vuotiaat.

– Halusin tehdä hilpeätä ja sellaista, jossa on onnellinen loppu vastapainoksi nykyajan trendille käsitellä synkästi vakavia aiheita.

Mano ja hirvikissa on Heikkisen ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi ainoa näytelmäkäsikirjoitus. Hän kertoo joutuneensa tekemään paljon taustatyötä osatakseen kirjoittaa tarinan käsikirjoituksen muotoon. Suurin apu löytyi Aleksis Kiven teksteistä.

– Analysoin Nummisuutarit-näytelmän; kuinka paljon siinä on henkilöitä ja miten teksti jakaantuu kohtauksiksi ja näytöksiksi. Pohjatyöllä sain tekstini sellaiseen muotoon, että sitä pystyi lukemaan näytelmänä ja se eteni juohevana dialogina.

Runoilla alkuun

Kipinä kirjoittamiseen Tytti Heikkisellä syttyi alle kaksikymppisenä. Tuolloin Hämeenlinnassa järjestettiin Taiteiden yö -nimistä tapahtumaa, jonka kuuhulluaiheisen kirjoituskilpailun hän voitti runolla. Siitä innoissaan hän lähti Oriveden kansanopistoon luovan kirjoittamisen linjalle.

– Siellä kuitenkin arvostettiin sellaista nuori, vihainen mies -kirjoittajatyyppiä, kun taas mun runot olivat aika herkkiä ja vähän mystisiä – sellaisia kukkaistyttötyyppisiä. Mulla oli ilmeisesti liioitellun optimistinen käsitys taidoistani. Sain siellä aika kovaakin kritiikkiä ja jouduin identiteettikriisiin, Heikkinen tilittää.

Niistä kokemuksista seurasikin parinkymmenen vuoden tauko kirjoittamiseen. Tänä aikana hän valmistui Turun piirustuskoulusta kuvanveistäjäksi, mutta päätyi graafiseksi suunnittelijaksi. Vuodesta 2001 hän on ollut hämeenlinnalaisella Vitabalansilla mainossuunnittelijana.

Halu kirjoittaa heräsi taas viime vuoden keväällä. Silloin hän alkoi tietoisesti etsiä kirjoituskilpailuja netistä, josta käsikirjoituskilpailukin löytyi. Apua näytelmänsä kirjoittamiseen Heikkinen sai Hämeen kesäyliopiston luovan kirjoittamisen kurssilta. 20 liuskan teksti hioutui kolmessa kuukaudessa.

Heikkinen ei tiedä, muuttuuko hänen näytelmänsä jonain päivänä eläväksi teatterin lavalla vai ei – siitä kun ei ole ollut puhetta kilpailun järjestäjien kanssa.

Ai niin – tärkein meinasi unohtua. Minkäslainen otus se hirvikissa oikein onkaan?

– Se on iso ja aika sympaattinen. Sillä on päässä pieni lakki, jossa on hirvensarvet. Se itse sanoo, että koska maailmassa on niin paljon hirvikoiria, pitää olla yksi hirvikissakin. (HäSa)

Päivän lehti

28.5.2020