Uutiset

Pitänee käydä äänestämässä

Tänään, suvisena sunnuntaina pitäisi vääntäytyä alas uuninpankolta, vyöttää itsensä ja käydä äänestämässä eurovaaleissa.

Pitäisi samaistaa itsensä veljiin ja sisariin Euroopassa. Olla yhtä pariisilaiskahvilan intelligentin paskanjauhajan kanssa, tuntea perheenjäsenekseen palermolainen taskuvaras ja Puolan Katowicen uuttera kaivosmies.

Brysselin ilokujien maksetun rakkauden elähtänyt jumalatar, liettualainen ahavoitunut lypsäjä ja Utsjoen tekopirteä luontaiselinkeinoprojektikoordinaattori kuuluvat niin ikään yhteen ja samaan eurooppalaiseen suurperheeseen.

Ei sovi unohtaa myöskään brittiveljeämme, kalliilla viskillä ja laatuginillä pystyyn marinoitua, kasvoiltaan mahonginpunaista äärettömän joutilasta, perintörikasta lordia.

Mikä onkaan viestini sisarille ja veljille täältä pohjan periltä, jonka haluan edustajani välityksellä heille lähettää? Jos äänestän, olenko mukana täysvaltaisena jäsenenä eurooppaisessa yhteisössä?

En tiedä täysivaltaisuudesta, silti käyn ääneni antamassa, yllytänpä vielä huonekuntanikin mukaan.

Se ei tarkoita, että äänelläni kuittaan hyväksytyksi kaikki EU:n matkaansaattamat kotkotukset.

Minulle on melko yhdentekevää ohranjyvän minimikoko tai kurkun käyryys, puhumattakaan pikkuvasikan soveliaasta juottoajasta.

Suomalaisten ammattikalastajien puolesta ottaa kuitenkin päähän. Jos he mielivät Pohjan- tai Suomenlahden lohta verkkoihinsa, veneeseen on palkattava pyöriäisten tarkkailija.

Pyöriäisiä, pieniä valaseläimiä tosin ui vesillämme hyvin satunnaisesti, ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Pyöriäisten tarkkailusta irtoaa pätkätyö kymmenelle akateemiselle ja rahaa palaa puoli miljoonaa euroa vuodessa.

Joskus on vaikeata ymmärtää kaikkea ja sitoutua yhteisesti päätettyihin eurooppalaisiin tavoitteisiin.

Lupausten mukaan ruoka on kuitenkin halpaa ja talous vakaata, korotkin kovin säyseitä. Sota on kaukana, Lähi-Idässä saakka.

Meiltä lähtee parlamenttiin vain 14 edustajaa, jotka jakautuvat viiteen, ehkä kuuteen poliittiseen ryhmään. Niissä sulaa loppukin suomalaisuus, pienen sana ei paljon paina.

Ei ehkä sana, mutta taidolla on merkitystä, yhteistyökyvystä on hyötyä.

Lähden uurnille ja jään odottamaan ensimmäistä suomalaista euroedustajaa, jolla on tuomisinaan ihan itsensä junailema, aidosti isänmaata ja sen kansan onnea väkevästi siivittävä direktiivi.

Aarnimäihiäisen tai lieriökärsäkkään nykyistä laajempi suojelu ei urotyöksi kelpaa.

Päivän lehti

3.4.2020