Uutiset

Pitkiä listoja kirotaan turhaan

SDP:n puoluesihteerin Maarit Feldt-Rannan lämmitys vaalien pitkistä listoista kylmeni viikossa. Media ampui ensin pitkät listat tohjoksi, sitten olikin puoluejohtaja Eero Heinäluoman (sd.) aika todeta, ettei vaalijärjestelmää nyt uudisteta.

Pitkien listojen idea on vanha. Puolue panee vaaleissa ehdokkaansa läpimenojärjestykseen. Kun puolue saa vaaleissa vaikkapa kuusi paikkaa, valituksi tulee listan kuusi kärkinimeä.

Puhtaaksi jalostetussa pitkien listojen vaalissa ääni menee listalle, ei niinkään henkilöehdokkaalle.

Feldt-Ranta liputti pitkille listoille sen jälkeen, kun seitsemän demariedustajaa äänesti hallituksen varallisuusveron poistamista koskevaa lakia vastaan.

Media niputti Feldt-Rannan esityksen ja SDP:n seitsikon yhteen. Jos Suomessa olisi pitkien listojen vaalisysteemi, hallitusta vastaan kapinoineet edustajat tuskin pääsisivät vaalilistojen kärkisijoille, muistutettiin pääkirjoituksissa.

Media inttää pitkien listojen kaadossa, että puolueiden valta kasvaisi ja äänestäjän kaventuisi.

Varallisuusveron poisto oli osa tuporatkaisua, johon maan hallitus oli sitoutunut. Seitsemän hallituspuolue SDP:n kansanedustajaa katsoi, ettei hallituksen tekemää sopimusta tarvitse kunnioittaa.

Tällaisista kansanedustajista ei ole kansanvallan sankareiksi.

Pitäisikö juuri SDP:n seitsikon tapaisten politiikkojen sitten olla listojen kärkitiloilla, jos maassa olisi pitkien listojen vaalisysteemi?

Pitkien listojen kivityksessä näkyy tavanomainen puoluevallan pelko. Kun puolueet nähdään kansanvallan toteutumisen esteenä, niitä tulee kaikissa tilanteissa kurittaa.

Kuva on harhainen. Puolueilla on tärkeä rooli demokratian toteutumisessa.

Arvostelussa hämärtyy jopa vaalien tarkoitus puolueiden näkökulmasta. Vaaleissa puolueiden päämäärä yli kaiken on vallan maksimointi, eikä puolueelle kiusallisten henkilöiden kurittaminen.

Saara Karhu on yksi SDP:n seitsikosta. Tunnettu tv-kasvo keräsi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa eniten ääniä Pirkanmaan vaalipiirissä. Kun SDP hakee vaaleissa mahdollisimman hyvää tulosta, Karhu olisi takuuvarmasti kolmen kärkiehdokkaan joukossa pitkien listojen vaaleissa.

Puolueen on pakko arvostaa ehdokasta, joka kerää ääniä. Ja toisinpäin: ääniä keräävä ehdokas ei tietenkään edes suostu pitkien listojen häntäpään ehdokkaaksi.

Kauhistellut pitkät listat tuskin muuttaisivat kovin paljon nykyistä vaalisysteemiä mihinkään suuntaan.

Vaalien ehdokastarjonnassa kattavuus on puolueille avainasia ja tässä mielessä pitkille listoille olisi käyttöä.

Jos suur-Hämeenlinna syntyy ja sille valitaan suurvaltuusto, pitkillä listoilla voitaisiin taata valtuustoon alueellinen edustus. Jokainen puolue joutuisi pitämään huolen, että entisistä pienkunnista olisi ehdokkaita listojen kärjessä.

Puolueille on tärkeä rooli demokratian toteutumisessa.