Uutiset

Pohja se on toivomuskaivollakin

Kulttuurissa on vain yksi huono puoli: se maksaa. Kuten tämä Verkatehdas.

Karavaani kulkee, vaikka koirat kusee kintuille. Hyvä kun kulkee, eikä muuta mahdollisuutta enää edes ole.

Jotta kiviä ei jäisi isoihin ja pieniin kenkiin, on tärkeää, että Hämeenlinnassa vielä käydään Verkatehtaasta ilmaa puhdistava keskustelu, etenkin kaupunginvaltuustossa. Se on ollut lähes yhtä hiljaa kuin hankkeen ohjausryhmä.

Yhtä paljon kuin kulttuurista on sentään kyse poliittisesta kulttuurista.

Kansalaismielipiteet ”pohjattomasta kaivosta” äityvät. Samoin jättihankkeen ja peruspalveluiden rinnastukset. Välttämättömyyksien rinnalla kulttuuri todellakin on ylellisyyttä.

Noiden rinnastusten teilaaminen on päättäjiltä vastuunpakoilua. Rinnastajat osuvat paikallispolitiikan ytimeen, sen olemassaolon oikeutukseen. Mitä muuta se on kuin valintoja, vaikeita valintoja, perusteltuja valintoja?

Jos noille puheenvuoroille nyrpistetään nenää (yäk, populismia!), tehdään vain hallaa kansalaisten ja lähidemokratian suhteelle.

Tavallisen veronmaksajan oikeustajuun ei käy antaa-mennä-kun-on-alamäki-vaan -ajattelu. Perälauta on joskus pantava kiinni, ja sitä vastuuta eivät kaupungin poliittiset päättäjät, viime kädessä valtuusto, pääse pakoon.

Vielä tammikuussa teklan puheenjohtaja Kari Tamminen (kok.) penäsi tietoa, mikä on kustannusten kasvun takaraja. Vieläkään sitä ei ole annettu, eikä päätellen valtuustoryhmänjohtajien mielipiteistä kovin herkästi annetakaan.

Uusin 28,2 miljoonan kustannusarvio isoine riskivarauksineen on vasta aihio perälaudaksi, jos kevättalven valtuusto sellaisen tohtii nikkaroida.

”Tehdas” on tyyristynyt kekseliäistä karsinnoista huolimatta ihan ymmärrettävästi, toistaiseksi jopa hyväksyttävästi. Oleellisempaa on, että kaupungin osuus on lopulta vallan muuta kuin oli tarkoitus.

Vielä maaliskuussa 2003 esiteltiin valtuustolle rahoitusta toivotaan-toivotaan -pohjalta: ”Investointien päärahoitus haetaan Euroopan aluekehitysrahastosta ja valtiolta.”

Kaupungin piti maksaa vain runsas kolmannes tavoitehinnaltaan 21,4 miljoonan hankkeesta. Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaupunkilaisten osuudeksi on tulossa jotain 60:n ja 70 prosentin väliltä.

Keväällä 2004 valtuusto päätti: ”Jatkosuunnittelun pohjana on, että kokonaishanke pysyy valtuuston asettamalla tasolla”.

Kulut nousivat, hankintasuunnitelman valmistuttua, vuodessa 1,1 miljoonaa euroa. Vartin istunut valtuusto hyväksyi tämän pulinoitta ja puhinoitta. Kaurialan kentän katsomoa (50 000 euroa) siunailtiin.

Viime huhtikuussa, luonnossuunnitelmiin päästyä, kustannuksia oli tullut lisää 1,7 miljoonaa. Perälaudasta ei nytkään päätetty. Ponsiesitystäkään kustannuskurista tai -katosta ei tehty, ja ponneton valtuusto hyväksyi kustannusarvion puheitta.

Verkatehdas on eittämättä kaupungin elinkeinostrategian kärkihankkeita.

Naapurikuntien ähäkutit voivat osua omaan nilkkaan. Tulevan suurkunnan veropohjahan on nyky-Hämeenlinnaa laajempi.

Päivän lehti

4.6.2020