Uutiset

Pohjavesien pinnat pysynevät matalina läpi talven – tiesuola voi olla joillakin alueilla tavallista isompi riski

Varsinkin Lounais-, Länsi- ja Keski-Suomessa on poikkeuksellinen pohjavesitilanne. Tilastollisesti alhaista pintaa seuraa kasvava kloridipitoisuus.
Teiden sulanapidossa joudutaan tasapainoilemaan liikenneturvallisuuden ja pojavesiriskien välillä. Sykessä kiitellään asian huomioimista, mutta korostetaan riittävää seurantaa.

Tämän talven tiesuolauksista voi koitua tavanomaista suurempi riski pohjavesien suolaantumishaittoihin ainakin joillakin pohjavesialueilla.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) mukaan pohjaveden pinta on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen alhaalla erityisesti Lounais-, Länsi- ja Keski-Suomessa. Veden niukkuutta on laajalti rannikolla, jossa tyypillisesti myös suolataan eniten teitä.

Talvella uutta pohjavettä ei yleensä enää muodostu.

– Pinnat laskevat yleensä lumen sulamiseen asti, jolloin pohjavesi on matalimmillaan maalis-huhtikuussa, kertoo toteaa hydrogeologi Mirjam Orvomaa Sykestä.

Pohjavedenpinnat pysyvät ennusteiden mukaan alhaalla koko tiensuolauskauden.

Pienissä muodostumissa muutokset ovat nopeampia

Kun pohjavesimuodostumassa on vähän vettä, riittää vähäisempi määrä tiesuolasta peräisin olevaa kloridia nostamaan pitoisuudet haittatasolle – ainakin teoriassa.

Syken Kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtava asiantuntija Taina Nystén huomauttaa, että tähän vaikuttavat kuitenkin monet tekijät. Suolausmäärän ohella vaikutusta on esimerkiksi pohjavesimuodostuman koolla ja geologisella rakenteella.

– Yleensä pienet muodostumat suolaantuvat ja vastaavasti myös puhdistuvat nopeimmin suolan käyttömärän muuttuessa, hän sanoo.

Jokainen alue on erilainen

Jos asiaa katsotaan tilastollisesti, niin alhainen pohjaveden taso nostaa yleensä veden kloridipitoisuutta yksittäisissä pohjavesimuodostumissa.

Nysténin mukaan pitoisuudet ovat yleensä korkeimmillaan loppukesällä, kun suolaa on keväästä kähtien imeytynyt maan pintakerroksista pohjaveteen ja sen pintakin on yleensä alhaisimmillaan.

Eri pohjavesimuodostumat ovat kuitenkin erilaisia, ja veden virtausolojen muutokset suuntaan tai toiseen voivan niin nostaa kuin laskeakin pitoisuuksia.

– Oleellista on, missä maakerroksissa vesi virtaa ja huuhtelee maata – suolaantuneissa vai vähemmän suolaisissa kerroksissa tai imeytyykö pohjaveteen esimerkiksi luontaisesti suolaista merivettä.

Jossakin riski kasvaa, mutta missä?

Yksittäisissä pohjavesimuodostumissa suolaantumisriski voi toisin sanoen olla tänä talvena tavallista suurempi.

Ilmastonmuutosmallien mukaan sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, ja pohjaveden pinnankorkeudet voivat talvisaikaan olla alhaalla useammin kuin ennen. Silloin riskitkin muuttuvat pysyvämmiksi.

Pohjavesi eivät ole tienpidossa mikään uusi aihe.

Se on kuitenkin nousemassa aiempaa suurempaan rooliin. Lännen Media kertoi sunnuntaina, että talvien leudontumisen ja tieluokituksen muutosten takia uusia teitä otetaan jatkuvasti koko talven suolattavien joukkoon.

Suolattavan alueen laajeneminen tieluokituksen muuttuessa tuli Sykelle yllätyksenä. Asiantuntijat korostavat, että samalla pitäisi laajentaa myös pohjavesiseurantoja.

– Esimerkiksi Pohjois-Suomessa on nyt aika vähän seurantaa, Orvonmaa toteaa.

Kokonaan riskitöntä suolausta ei ole

Uusien suolausalueiden lisäksi sulanapidon tarve on kasvanut ”vanhoilla” alueilla. Tiesuolan käyttömäärä onkin tonneissa mitaten kasvanut viime vuosina.

Asiantuntijat painottavat, että Liikennevirasto on tehnyt hyvää työtä riskien hillitsemiseksi niin teknisin kuin toiminnallisinkin keinoin.

Riskejä hallitaan arvokkaimmilla pohjavesialueilla maanteille rakennettujen suojausten avulla. Liikenneviraston mukaan natriumkloridia korvataan yhä useammin myös pohjavesiriskin kannalta paremmilla mutta kalliimmilla formiaateilla.

Liikenneturvallisuuden vuoksi oikeastaan pakko sietää jokin riskitaso.

– Teiden suolaamiseen ole keksitty kemikaaleilla hallittavaa keinoa, joka estäisi riskin kokonaan, Nystén huomauttaa. LM-HäSa

Merenrantalajeja siirtyy suolan perässä sisämaahan

Teiden sulanapitoon käytettävä natriumkloridi nostaa maaperän suolapitoisuutta tienvarsilla.

Se on aiheuttanut joidenkin merenrantakasvien levinneisyysalueen laajenemista pitkälle sisämaan suuntaan ainakin Selkämeren rannikolla.

Esimerkiksi Satakunnassa pääteiden varsilla sisämaahan ovat siirtyneet muun muassa sellaiset suolapitoisuutta vaativat lajit kuin meriratamo, suolavihvilä ja tannervihvilä.

Myös rantavehnä on levinnyt tienvarsilla, mutta sen kohdalla vaikuttaa suolan sijaan avoin, hiekkainen kasvupaikka.

Lähde: Biologi Janne Lampolahti. Eurajoki