Uutiset

Poika mullistaa isän tilan

Janakkala

On niitä ihmisiä, jotka tekevät kaiken niin kuin aina ennenkin on tehty, ja on niitä, jotka rikkovat kaavat.

-Ulkomuodostakin näkee, etten ole mikään perusmaajussi, Samuel Jussila naurahtaa.

Janakkalalainen Jussila, 29, on oman sukutilansa yhdestoista isäntä. Kun hänen isänsä luovutti hänelle tilan, hän oli vasta 21-vuotias.

-Eiköhän yleisempää ole, että tila otetaan nelikymppisenä. Mutta tila on hyvä antaa eteenpäin, kun ottajalla on vielä intoa kehittää sitä, Jussila sanoo.

Ja Jussilan tilalla kehitystyötä on todella tehty. Liki ensi töikseen hän muutti kylvömenetelmää ja aloitti suorakylvön eli siemenen kylvämisen kyntämättömään maahan.

Hänen isänsä oli viljellyt vain tietynlaisia kasveja, mutta Samuel Jussilan pelloissa kasvaa hyvin monenlaisia lajeja. Hän kokeilee jatkuvasti erilaisten kasvien viljelyä.

Hän luopui myös tilan muokkauskalustosta ja hankki naapurin kanssa yhteisen puimurin oman sijasta. Siskonmiehen kanssa hänellä on myös oma rekka, jolla hän hoitaa omat kuljetuksensa.

-Ei tässä paljon muuta samaa olekaan kuin pellot ja tilarakennukset, Jussila sanoo.

Erottautuminen on kilpailuvaltti

Kun nuorta viljelijää on neuvottu viljelemään tiettyjä kasveja, hän onkin tehnyt juuri päinvastoin, eikä ole pahemmin katsellut, mitä naapurin pellolla kasvaa.

-Kysyntää on sille, mitä muut eivät viljele, Jussila perustelee.

Hän tekee asiat omalla tavallaan, ja erilaisuus puree.

-Suorakylvöä tutkimme isän kanssa jo 1990-luvulla, ja totesimme sen toimivaksi, vaikka se sai paljon kritiikkiä silloin. Nyt se on yleistynyt. Ja esimerkiksi härkäpapua viljelen kolmatta vuotta. Sitä ei pahemmin viljelty Suomessa aikaisemmin, ja nyt sekin on lisännyt viljelyalaansa, Jussila kertoo.

Erottautuminen on kilpailuvaltti, mutta erilaiset kokeilut ovat myös tapa pitää työ mielenkiintoisena ja vaihtelevana. Oma tie ei löytynyt hetkessä.

-Halusin tietysti aina tehdä tilasta omannäköiseni, mutta vei aikansa oivaltaa, että asiat voi tehdä toisin kuin isä ja kenties isoisäkin tekivät. Prosessi on tietenkin yhä kesken. Se on aina kesken.

Miten tehdä yksin useamman työt?

Toisinaan eri sukupolvien käytännöt ovat törmänneet toisiinsa.

-Isä oli suorakylvön kannalla, mutta kun tein koneinvestoinnit heti ensimmäisenä vuonna, se herätti vastustusta. Vanha sukupolvi vastustaa aina muutosta ensin, mutta jälkikäteen kritisoidaan harvoin. Sain tietysti tehdä omat päätökseni, Jussila kertoo.

Nuo päätökset eivät synny hetkessä. Samuel Jussila puhuu kahden vuoden säännöstään. Kun hän saa idean, hän punnitsee sitä kaksi vuotta ennen kuin tekee ratkaisun.

-Yleensä ensi-ihastus ajatukseen katoaa kahdessa vuodessa, jos on kadotakseen. Jos ei katoa, idea on hyvä, Jussila sanoo.

Muutokset vanhoihin menetelmiin ovat osin myös välttämättömyyksiä.

-Minulla on yhden miehen tilakokonaisuus. Piti miettiä, miten tehdä yksin asiat, joihin ennen tarvittiin kaksi tai kolme ihmistä.

Samuel Jussilalle tilanpito ei tarkoita taloudellisen voiton maksimointia. Raha ei ole tärkeintä.

-Elanto pitää tietysti saada, mutta taloudellisuus ei ole kaikki kaikessa, vaan että työssä jaksaa. (HäSa)