Kolumnit Uutiset

Pois tieltä risut ja muut tienkäyttäjät!

Kohtaus iskee yllättäen pikkukaupungin keskustassa.

Suu puristuu viivaksi, silmät kapeiksi viiruiksi. Jostain syvältä rinnasta nousee mylväisy.

– Pois alta, maalaistollot!

Apukuski on sanaton. Ei tässä muuten mitään, mutta jalankulkijathan olivat suojatiellä. Lisäksi huudon päästi suustaan ratin takaa kadulle kurkisteleva mummo.

Käytös on naurettavaa, mutta huuto ei tee vahinkoa. Se kiertää tovin auton matkustamossa ja häviää. Tulee uutta puhuttavaa.

Toisinaan, onneksi harvemmin, rattiraivolla on kohtalokkaammat seuraukset. Viime viikolla Helsingissä sattunut pyöräilijän kuolema on ikävä esimerkki tästä.

Silminnäkijöiden kertoman mukaan autoilija töytäisi pyöräilijää tarkoituksella. Pyöräilijä kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa sairaalassa.

Tapaus synnytti mielenilmauksia ja kiivaan, mutta kaivatun keskustelun liikennerauhasta.

Mikä siinä sitten on, että aikuiset ihmiset eivät mahdu samoille kaduille?

Sanotaan, että kyse on kaupunkien rakenteesta, siitä, että kadut on rakennettu lähinnä autoilijoiden tarpeisiin. Kevyelle liikenteelle ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tilaa.

Kaupunkirakenteet, joo, mutta kyllä kyse on paljon muustakin.

Suomalaisen henkilökohtainen tila on hehtaari – oli sitten kyse asumisesta, liikenteestä, hissistä tai henkilökohtaisesta tilasta.

Bussin viereisellä penkillä matkustaa käsilaukku, ei kanssamatkustaja. Hississä kiinnostavinta ovat omat kengänkärjet, ei vastapäätä seisova potentiaalinen keskustelukumppani.

Metsässä jokamiehenoikeuden rasittama marjastaja saa hepslaakin, kun juuri siitä ikiomasta ja ammoisesta marjaspotista on joku kehdannut käydä tyhjentämässä kaikki mustikat.

Minä ja mun tila. Siitä en luovu, enkä varsinkaan jaa.

Liikenteessä kyse ei kuitenkaan ole pelkästä tilan jakamisesta, vaan myös oikeudesta ja nopeudesta.

Hitaammat ärsyttävät, oli sitten kyse toisista autoilijoista, pyöräilijöistä tai jalankulkijoista. Aamu saa venyä kotona kaikessa rauhassa, mutta työmatkan varrelle osuvat pienetkin hidasteet saavat aikataulun sekoamaan totaalisesti omien korvien välissä.

Ja mitä joustamiseen tulee, niin suomalainen osaa olla kyllä äärimmäisen joustava. Jos se vain sattuu sopimaan aikatauluun.

Päivän lehti

30.3.2020