Uutiset

Poliisihallinnosta lisärahaa kentälle

Hämeenlinna 11.2. 2007

Poliisiasioista vastaavan sisäministeriön työryhmä esittää yli kuudenkymmenen poliisipiirin lakkauttamista. Hallinnon keventämisellä uskotaan voitavan osoittaa lisää voimavaroja kentälle kansalaisten turvallisuutta vaarantamatta.

Vuoden 1996 uudistus pyyhkäisi mennessään yli 200 nimismiespiiriä. Ne niputettiin yhdeksäksikymmeneksi kihlakunnaksi, joihin jokaiseen tuli oma poliisipiirinsä.

Nyt tavoitellaan kolmekymmenen poliisipiirin mallia. On hyvin todennäköistä, että juuri näin käykin, sillä piirien lukumäärän ratkaisee maan hallitus, piirien pääpoliisiaseman sijainnin puolestaan sisäministeri. Eduskunta ei voi panna puumerkkiään sijaintipäätöksiin, vaikka moni kansanedustaja varmasti palaakin halusta vetää kotiin päin.

On varmasti totta, että kansalaiset haluavat poliisin olevan läsnä heidän arjessaan.

Kansalaisnäkökulmasta ei olekaan suurta merkitystä, mistä ja millaisella joukolla poliisin työtä johdetaan. Tärkeintä on, että poliisin saa nopeasti paikalle silloin kun on tarvetta. Arjen turvallisuuden rakentavat ensisijaisesti kentällä työskentelevät poliisit, eivät heidän virastoissa olevat esimiehensä.

Suomessa on jo vuosia ollut täyttämättä lukuisia poliisin virkoja siksi, etteivät määrärahat ole riittäneet. Surkea tilanne ei voi jatkua nykyisellään enää yhtään. On kohtuutonta voimavarojen tuhlausta kouluttaa poliiseja työttömiksi.

Jos piirien karsinnassa ja hallinnon keskittämisessä säästyvät rahat todella korvamerkitään kenttätyön tehostamiseen, uudistus on viisas ja perusteltu.

Mikäli Suomessa päädytään kolmeenkymmeneen poliisipiiriin, seuraava askel koskee läänien poliisihallintoa. Onko lääninporras tarpeellinen lainkaan, jos esimerkiksi yli 2 miljoonan asukkaan Etelä-Suomen läänissä on enää seitsemän piiriä? Niiden ohjeistaminen ja valvonta voisi sujua sisäministeriön poliisiosastoltakin.

Valtionhallinnossa on usein kuitenkin käynyt niin, ettei tavoiteltuja säästöjä ole kuitenkaan kertynyt. Näin kävi aikoinaan lääniuudistuksessa eivätkä maakunnalliset aluepelastuslaitoksetkaan ole ainakaan toistaiseksi osoittautuneet kovin edullisiksi ratkaisuiksi. Palvelut ovat etääntyneet ja kuntien kustannukset kohonneet.

Poliisin uuden piirijaon on määrä olla voimassa vuonna 2009. Samaan aikatauluun tähtävät myös kuntauudistus ja kihlakuntajako, joka ymmärrettävistä syistä kulkee käsi kädessä poliisihallinnon kanssa.

Keskustelu maakuntajaotuksen täysremontista on käynnissä eikä nykyinen lääninhallintokaan ole kiveen hakattu. Puolustusvoimat karsii esikuntiaan ja TE-keskusten tehtäviä mietitään uudistettaviksi.

Näyttää siltä, että julkista hallintoa ja sen tuottamia palveluja muokataan taas kerran perusteellisesti uuteen asentoon.

Uudistuksiin ei pidä mennä vain uudistamisen ilosta. Jos ne johtavat nykyistä parempaan palveluun ja toimivat taloudellisesti tehokkaasti, niitä ei syytä vastustaakaan.

Kansalaiset haluavat poliisin olevan läsnä heidän arjessaan.