Kolumnit Uutiset

Poliitikoilla rajalliset vaikutusmahdollisuudet

Kun poliitikot puhuvat siitä, miten he pyrkivät esimerkiksi verotuksessa oikeudenmukaisuuteen ja kohtuullisuuteen, ei kaikkea kannata vetää henkeensä.

Miksi ei voida rehellisesti tunnustaa, että poliittista päätöksentekoamme ohjaavat yhä enemmän avoimet kansainväliset markkinat.

Siksi pitää tehdä päätöksiä, jotka lyövät korville niin oikeudenmukaisuutta kuin kohtuuttakin. Suomi laski yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin houkutellakseen investointeja Suomeen ja pitääkseen yrityksiä Suomessa.

Siitä voidaan kinata maailman tappiin, vaikuttaako veropäätös toivotulla tavalla. Päätöksen tavoite on kuitenkin selvä.

Samaan aikaan, kun yritysverotusta alennettiin, nostettiin palkansaajien ja eläkeläisten verorasitusta jättämällä indeksitarkistukset tekemättä sekä alentamalla hyvin palkattujen solidaarisuusveron alarajaa kymppitonnilla vuodessa.

Ei kovin kohtuullista eikä oikeudenmukaista, mutta välttämätöntä, vakuuttavat ekonomistit.

Suomen valtionvelka kasvaa kohisten, mutta ei vieläkään ole kansainvälisesti mitaten suuri kansantuotteeseen nähden. Velkaelvytysvaraa olisi yhä, jos asiaa tarkastellaan pelkästään Suomen lähtökohdista käsin.

Näin ei voida kuitenkaan tehdä. Suomen on otettava huomioon kansainvälisten luottoluokittajien arvioinnit. Luottoluokittajien mittarit määrittelevät taloutemme reunaehdot. Suomen hallituksen pitää osoittaa, että julkisen puolen suhteellinen velkaantuminen pysähtyy jo lyhyellä aikavälillä ja kääntyy sitten laskuun.

On korotettava veroja ja tehtävä kipeitä leikkauksia jopa enemmän ja nopeammin kuin talouskasvun näkövinkkelistä olisi järkevää.

Jos luokitustamme heikennetään, nousevat korot. Valtionlainoihin pannaan helposti prosentti lisää, jolloin velanhoitoon tulee vuodessa miljardin lisäkustannus. Myös asuntolainojen korot nousisivat. Asuntovelkaisen korkorasite kasvaisi helposti nelinumeroisen summan vuodessa.

Kun kansainväliset markkinat ja niiden tukena toimivat arvioitsijat sanelevat taloudellisen liikkumatilamme reunaehdot, on poliitikkojen yhä enemmän turvauduttava asiantuntijoihin ja konsultteihin. Oma asiantuntemus ja aika eivät riitä analysoimaan monimutkaistuvan, avoimen talouden toimintamekanismeja.

Kun tuohon lisätään kasvava lobbarien joukko, on syytä kysyä, mistä poliittinen koneistomme enää itsenäisesti ideologioiden mukaisesti päättää.

On surkuhupaisaa kuulla niitä poliittisia palopuheita, joissa luvataan yhä hyvää ja kahta kaunista. Taloudelliset tilanteet muuttuvat nopeasti ja asioiden ennakointi on yhä vaikeampaa. Ei Jyrki Kataisenkaan hallitus tiennyt aloittaessaan mitä tuleman piti.

Nyt on eletty pian seitsemän vuotta taantumaa pieniä pilkahduksia lukuun ottamatta. Jatkokin on hämärän peitossa. Politiikassa kannattaisikin lainata tuttua urheilutermiä: Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää.