Kolumnit Uutiset

Poliitikon metsästys ei vaadi kaatolupaa

Ajojahti on käynnissä.

Tietovuotoepäilystä vapautettu Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu Lulu Ranne (ps.) piti hyllyttämistään luottamustoimista poliittisena ajojahtina (Hämeen Sanomat 6.1.). Hän on yksi monista perussuomalaisista, joka on syyttänyt julkiseen pyöritykseen jouduttuaan joko mediaa tai poliittisia vastustajia ajojahdista.

Luonnistuu saaliseläimeksi heittäytyminen muiltakin puolueilta. Viimeksi kansanedustaja Seppo Kääriäinen (kesk.) kutsui Helsingin Sanomissa (14.1.) pääministeri Juha Sipilän (kesk.) jääviyskysymysten käsittelyä mediassa ajojahdiksi.

Myös muun muassa kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) on vaatinut pääministerille työrauhaa kritiikiltä.

Poliitikon ammatti on julkinen. Tämä kannattaa tiedostaa jo ennen kuin luottamustointa lähtee tavoittelemaan vaaleissa.

Kun ääniä kertyy tarpeeksi ja nakki napsahtaa, poliitikko on vastuussa äänestäjilleen.

Kritiikin tarkoitus ei ole häiritä työrauhaa tai syöstä ketään vallasta. Sen tarkoitus on antaa äänestäjille tietoa edustajien arvioimiseksi.

Avoimen julkisen keskustelun kutsuminen ajojahdiksi on kummallista, koska se kuuluu erottamattomasti demokratiaan. Poliitikon tekoja ja tekemättä jättämisiä saa ja pitää arvioida.

Poliittisilla vastustajilla saattaa olla omat tarkoitusperänsä virheiden esiintuomisessa ja muissa julkisissa peliliikkeissä. Tämäkään ei ole ajojahtia, vaan osa normaalia poliittista toimintaa.

Jos ei kestä leikkiä, siihen ei kannata ryhtyä. Poliitikon metsästyskausi ei lopu koskaan.

En kadehdi poliitikkoja sosiaalisen median aikakaudella. Virheistä rankaistaan julkisella ryöpytyksellä, jossa perättömätkin syytökset voivat saada helposti tulta alleen.

Politiikassa yksityisestä on tullut julkista, ja välillä tulilinjalle joutuu myös poliitikon lähipiiri syystä tai syyttä. Media sortuu välillä ylilyönteihin, ja läheiset joutuvat sijaiskärsijöiksi. Pelin säännöt hämärtyvät.

Poliitikkojen epäsuosio ei ole uusi asia, mutta nyt sen mittasuhteet ovat muuttuneet.

Moni onkin näin kuntavaalien alla miettinyt, kuka enää haluaa poliitikoksi, saati Suomen pääministeriksi.

Ehkä sellainen ihminen, joka ottaa huomioon tehtävänsä vaatiman vastuun. Tai osaa ottaa kritiikkiä vastaan köhimättä.

Päivän lehti

19.1.2020