Uutiset

Poliittiset naisjärjestöt nauttivat puoluetuen suojaa

 

Puolueiden naisjärjestöt pitävät tiukasti kiinni järjestöistään, vaikka samalla tunnustetaan, että naiserityisyyden korostaminen voi tehdä hallaa.

Puolueissa puhuttaa, miksi nuorisojärjestöjen jälkeen pitäisi siirtyä eri raiteille. Myös naisten saama rahoitus sapettaa.

Erillisen naisjärjestön tarpeellisuudesta käytiin kipakkaa keskustelua viimeksi Demarinaisten liittokokouksessa. Järjestö haluttiin nimetä feministiliitoksi, joka olisi avoin myös miehille.

Ruotsissa lähes kaikki puolueet linjaavat olevansa feministisiä. Suomessa feminismiä tunnustavat arvoissaan vihreät ja vasemmistoliitto.

Demarinaisten puheenjohtajan, kansanedustaja Tytti Tuppuraisen mukaan ajatus on, että mentäisiin kohti laajempaa feminististä liikettä Ruotsin mallin mukaan. Demarinaisten tarkoitus on perustaa erillinen feministinen foorumi.

– Naisliikkeen on aika terästäytyä ja palata takaisin raskaan sarjan tasa-arvokysymysten pariin, kuten palkkatasa-arvoon, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja työelämän tasa-arvoon, hän toteaa.

Tuppurainen perustelee naistoimintaa sillä, että naisten ja miesten tapa toimia on erilainen. Perussuomalaiset naiset kavahtavat ajatusta feminismistä ja kiintiönaisista.

Perusnaisten puheenjohtaja, toimistopäällikkö Marja-Leena Leppänen pitää naisjärjestöä kuitenkin tarpeellisena.

– Naiset ovat kovia keskustelemaan ja touhuamaan. Siksi naisjärjestön kautta on helpompi lähestyä naisia ja tulla toimintaan mukaan, Leppänen toteaa.

Naisjärjestöillä on puolueissa erityinen asema, sillä ne nauttivat puoluetuen suojaa. Jopa vihreät ovat perustaneet naisjärjestön. Tosin puolueessa on myös miesryhmä. Leppäsen mukaan naiset järjestäytyisivät ilman puoluetukeakin.

Keskustanaisten puheenjohtajan, kansanedustaja Elsi Kataisen mukaan järjestöllä riittää tehtävää.

– Jos keskustanaisia ei olisi, se varmaankin perustettaisiin.

Kataisen mukaan naisjärjestö avaa väylän politiikkaan niille naisille, jotka muuten eivät tulisi mukaan toimintaan.

Katainen ei pidä naiserityisyyttä ongelmana.

– Vaaliohjelmamme ei ole ristiriidassa puolueohjelman kanssa, mutta siinä tuodaan esiin vaikeita ja vaiettuja asioita, kuten lähisuhdeväkivalta ja naisten palkkaepätasa-arvo, Katainen toteaa.

Kokoomusnaisten puheenjohtajan, ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakan mukaan kokoomusnaiset eivät ole puolueessa irrallinen sivustahuutelija, vaan elimellinen osa puolueen toimintaa. Toivakan mukaan kokoomusnaisilla on tärkeä järjestöllinen ja koulutuksellinen tehtävä.

– Tasa-arvoon ja naisiin liittyvät kysymykset eivät ole erillisiä asioita, vaan osa puolueen arvopohjaa ja toimintaa, hän toteaa.

Toivakan mukaan naiset ovat tukevasti politiikan kahvassa kiinni, mutta tietoista työtä tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan.

Yliopistonlehtori Jaana Kuusipalo Tampereen yliopistosta huomauttaa, että perinteiset poliittiset naisjärjestöt ovat vieneet feminististä politiikkaa eteenpäin sen verran, mitä puolueissa on sallittu.

Kuusipalo pitää naisten ohjelmallisia tavoitteita maltillisina.

– Ei ole erityisen radikaalia vaatia sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä, kun se on perustuslaissakin turvattu.

Kuusipalon mukaan puoluetuki ylläpitää rakenteita, mutta naisjärjestöjen alasajossa olisi riskinsä.

– Ei ole mitään takeita, että naisliikkeen ajamia asioita huomioitaisiin jatkossa, hän toteaa. (LM–HäSa)

Kommentti: Vakiintunut johtajuus puuttuu

Naiset ovat saaneet politiikassa johtoasemia, aina silloin tällöin. Paalupaikat ovat taltuttaneet taistelevan naisliikkeen kiihkoa, kun lasikatto on pirskahtanut säpäleiksi. Nainen on valittu kaksi kertaa presidentiksi ja pääministeriksi.

Naisten poliittinen johtajuus on osoittautunut vakiintumattomaksi: pyöröovesta työnnetään ulos tai jyrkänteeltä alas. Läpimurroista ei ole seurannut pysyvää ilmiötä. Pääministeriys lipesi keskustan Anneli Jäätteenmäen käsistä ja Mari Kiviniemi kyllästyi kampitukseen.

Yksikään nainen ei ole vielä johtanut suurta puoluetta menestyksellisesti vaaleista toiseen niin, että olisi voinut itse päättää luopumisestaan.

Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että naisiin turvaudutaan, kun on oikein paha paikka. Jos kannatuksen palauttaminen ei onnistu, ei naista yleensä päästetä epäonnistumaan toista kertaa. Jos hän onnistuu, ilmaantuu tehtävään nopeasti haastajia.

Suuren puolueen johtajalla on väliä. Vaalit voittavan puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri ja maan vaikutusvaltaisin poliitikko. Viime vuosien tapa jakaa hallituspaikat tasaisesti naisten ja miesten kesken on pätevöittänyt naisia vaativiin tehtäviin.

Raskaat salkut kuitenkin kaihtavat naisia. Sdp:n Jutta Urpilaisen valtiovarainministerin salkku oli poikkeus, mutta Tarja Halosen ulkoministerikaudesta on jo ikuisuus. Naisliike on kuin hammasterveys. Hyvät tulokset rapautuvat, jos valistus herpaantuu.

Asiasanat

Päivän lehti

6.4.2020