Uutiset

Poliittisiin välistävetoihin ei ole varaa

Kun Suomen Kreikalta saama lainojen rahavakuus koki yksimielisen tyrmäyksen muissa euromaissa, yritetään nyt muita vakuuksia.

Hankkeeseen hukataan paljon aikaa ja vaivaa. Samalla euroalueen ja sen ongelmamaiden selviytymisen kannalta elintärkeät ratkaisut odottavat päätöstään.

Markkinat eivät kuitenkaan odota. Hermostuneisuus näkyy pörssikurssien heittelynä, korkojen nousuna ja epäluottamuksen kasvuna rahamarkkinoilla.

Suomesta on tullut euroalueen häirikkö, jonka toimet saavat päivä päivältä vähemmän ymmärrystä. Takuut ovat pieni sivujuonne, jolle nyt uhrataan päähuomio, kun pitäisi miettiä, miten euroalue pelastetaan.

Etenkin Ranskan ja Saksan johtajat päivittelevät sitä, miten EU:n ytimissä vaikuttava Suomi on politiikassaan jumittunut lillukanvarsiin. SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sai puoluekollegoiltaan Ranskasta kipakoita terveisiä. Ymmärrystä Suomen takuuvaatimuksille ei herunut sanan vertaa.

SDP:n presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Paavo Lipponen ei ota suoraan kantaa takuuvaatimuksiin, mutta tuo kyllä esiin oman kantansa. Hän on jo moneen kertaan maininnut, että nyt pitää rakentaa ja yhdistää eikä repiä ja hajottaa. Hän on myös muistuttanut EU:n eduista pienille maille. Yksin ne ovat isojen armoilla.

Viesti siis on selkeä. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja Jutta Urpilaisen liikkumavara asiassa on olematon. Hallitusohjelmaan kun kirjattiin takuuvaatimus, ja siitä pidetään poliittisen uskottavuuden menettämisen pelossa kiinni.

Juuri tällainen politikointi toimii euroalueen ja sitä kautta jäsenmaiden etuja vastaan.

Kun pitäisi miettiä, miten markkinoille palautetaan menetetty luottamus, katsellaan mielipidemittausten tuloksia. Lyhytnäköiset välistävedot voivat toki nostaa hetkellisesti suosiota, mutta eivät kanna pitkälle, koska ne toimivat pitemmällä aikavälillä euroalueen ja sitä kautta Suomen etuja vastaan.

Euroopan rahamarkkinoiden rauhoittaminen ei ole onnistunut siitä yksinkertaisesta syystä, että on toimittu liian pienin panoksin, liian myöhään. On juostu markkinoiden perässä, kun pitäisi nousta markkinoiden eteen ja padota luottamuksen hupeneminen kertaheitolla riittävän järeillä toimilla.

Se onnistuu esimerkiksi vakausrahastojen kapasiteetin reippaalla kasvattamisella. Ongelmia vain on siinä, miten temppu tehdään. Jokaisella euromaalla on päätöksiin veto-oikeus. Helposti käy kuten tähänkin asti.

Jos taas rahoitusjärjestelmä irrotetaan poliittisesta päätöksenteosta, syntyy demokratiavaje. Äänestäjät jäsenmaissa kokevat, että heiltä on riistetty valtaa kasvottomalle ylikansalliselle koneistolle. Siksi kansalaisiin vaikuttavissa keskeisissä päätöksissä pitää näkyä aina jäsenmaiden parlamenttien tahtotila.

Vain EKP voi toimia itsenäisesti, koska sen tehtävänä on ollut yksinomaan EU:n hintavakauden vaaliminen.