Kolumnit Uutiset

Poliittista elämää ja retoriikkaa

Hämeenlinnan Verkatehdas kihisi viikonloppuna elämää ja retoriikkaa. Tokihan piti kesken saunan lämmityksen käydä kuuntelemassa, miten ministerismiehet Jan Vapaavuori (kok.) ja Antti Rinne (sd.) mittelevät ensimmäisessä Poliittisen puheen päivässä.

Yleisesti tunnettu puhetaidollinen tosiasia on, että jos haluaa vaikuttaa toisen mielipiteisiin, asenteisiin ja viime kädessä toimintaan, on mukana oltava tunnetta. Kuuntelin Vapaavuoren ja Rinteen kaksintaistelua tuostakin vinkkelistä.

Kun Rinne tarttui hanakasti juontajan nakkaamaan puruluuhun, ay-maksujen verovähennysoikeuteen, antoivat herrat oikeastaan ainoan kerran tunteensa näkyä kunnolla. Silti kaikkinensa kaukana tässä oltiin normipaneelikeskustelun koomasta.

Valtiovarainministeri joutuu pitämään suunsa supussa myös silloin, kun hän raskasta salkkua kantaen kiertää toreilla. Valtion kirstunhoitajalle joka päivä on markkinapäivä. Ohje kuuluu: pidä prässihousut jalasa ja markkinoiden reaktiot mielessä. Se siitä kansankielellä puhumisesta.

Mutta ei käy kateeksi politiikan ammattipuhujia muutenkaan. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta siinäpä se ongelma onkin. Ajat ovat koko lailla toiset kuin joskus Paasikiven ja Kekkosen vuosina. Enää ei riitä, että paasaa paperista äänitekstiä.

Sillä jolla on valtaa, on puhevalta. Tuo oli päivänselvää ammoin, muttei välttämättä enää.

Kansalaiset ovat alati herkempiä tuomitsemaan valtapuhujan, jos tämä ei puhu ”meidän kielellä”. Perinteinen pönäkkä puhuminen ei enää osoita auktoriteettia. Se tulkitaan ylimielisyydeksi, elämästä vieraantumiseksi.

On niin helppoa huutaa, että puhukaa hyvät poliitikot selvemmin. Mutta ymmärryksen puute ei automaattisesti johdu siitä, ettei puhuja osaa esittää asiaansa yleistajuisesti. Eihän mikään auta, jos kuulijalla ovat kotiläksyt jääneet tekemättä eikä hän ole jaksanut opiskella edes yhteiskunnallisia peruskäsitteitä.

Selväsanaisuudessa kannattaa kilvoitella, mutta joku roti siinäkin on oltava. Asiat ja käsitteet eivät aina ole yksinkertaisia. Vakiintuneiden termien käyttö on sitäpaitsi usein tehokasta viestintää.

Juuri nyt retoriikkabuumille on tilausta, se on luonteva jytkynjälkeinen trendi. Mutta on vaarallista, jos retoriikasta otetaan vain sen pinta ja muoto. Jos sanoman kiteyttämistä ja kiillottamista liioitellaan, ainoat jotka siitä hyötyvät ovat mainostoimistot.

Pieleen menee, jos vastuullisten päättäjien puheista aletaan tarkastella vain niihin käytettyjä mausteita. Aina pitää jaksaa parkua pihvinmaun perään.

Kunpa yksinkertaisesti puhuminen olisi aina eri asia kuin asioiden yliyksinkertaistaminen. Kunpa politiikan popularisointi ei tarkoittaisi koskaan populismia.

Minulla on unelma: Tulkoon päivä, ettei enää tarvita vasiten järjestettyä hyvän poliittisen puheen päivää, vaan sellainen olisi 364 kertaa vuodessa. Vain jouluaattona kuunneltaisiin heliseviä vaskia ja kiliseviä kulkusia.