Kolumnit Uutiset

Politiikan lukutaitoa tarvitsevat kaikenikäiset

Toissa syksynä jotkut muistaakseni hätkähtivät Ensimmäinenkerta.fi-kampanjaa. Raflaava nimi viittasi 16-vuotiaisiin, jotka pääsivät tuolloin ensimmäisen kerran uurnille seurakuntavaaleissa.

Koska kyseessä oli samalla myös koko valtakunnan eka kerta, 16- ja 17-vuotiaiden äänestysaktiivisuutta seurattiin tarkoin. Tulos saattoi olla pettymys niille, jotka olettivat, että nuorten ansiosta äänestysprosentti ampaisisi hurjaan nousuun.

Seurakuntavaalit eivät yleensä saa kansaa sankoin joukoin liikkeelle, eivätkä nuoret muodostaneet tässä poikkeusta. Tosin eivät he myöskään äänestäneet muita laiskemmin.

16-vuotiaiden äänioikeudesta keskustellaan aina ennen vaaleja. Monet nuorten järjestöt kuten Suomen Lukiolaisten liitto, partiolaiset ja Nuorisovaltuustojen liitto ovat liputtaneet asian puolesta.

Ikärajan laskua on kuitenkin myös vastustettu milloin minkäkin puolueen, liikkeen tai tahon juonena. Alle 18-vuotiaita pidetään ilmeisesti helpommin höynäytettävinä kuin vähän vanhempia.

16- ja 17-vuotiaat ovat vielä taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, eikä heitä siksikään haluttaisi päästää uurnille. Tosin tällä perusteella äänestysikää voisi vaatia jopa nostettavaksi!

Kun nuorilta itseltään kysyy, aika moni on äänioikeusikärajan laskun kannalla. Olin alkuviikolla juttukeikalla Hattulan nuorisovaltuuston järjestämässä vaalitilaisuudessa yhteiskoulun juhlasalissa.

Siellä ainakin lukioikäiset nuoret pitivät 16 vuoden äänestysikää sopivana, jotta nuoria ehdokkaita saataisiin läpi valtuustoon. Perustelu sai kyllä keski-ikäisen toimittajan posket punottamaan, mutta on varmaankin siitä huolimatta totta: aikuiset kun eivät voi tietää nuorten juttuja.

Kollega taas jututti viikolla nuoria hämeenlinnalaisia ehdokkaita, ja he kaikki olivat äänestysikärajan laskua vastaan.

He perustelivat kantaansa sillä, että alle 18-vuotiailla ei ole tarvittavaa politiikan lukutaitoa. Jotkut arvelivat myös, että äiti tai isä päättävät sen, kenen numeron nuori äänestäjä kirjoittaa äänestyslippuun.

Totta kyllä, politiikan lukutaito ja päätöksenteon koukerot saattavat olla nuorilta hukassa.

Parolassakin koululaisten toivelistalla toistui esimerkiksi McDonald´s, vaikkei pikaruokapaikan hankkiminen kotikuntaan ole suoranaisesti valtuutettujen päätettävissä. Tosin aktiivinen elinkeinopolitiikka on tärkeä osa kunnan toimintaa, eli sikäli nuoret olivat oikeilla jäljillä.

Ja toisaalta, jos poliittisten prosessien ymmärtäminen olisi äänestämisen ehtona, äänioikeutensa menettäisi moni aikuinenkin.

Rohkenen väittää, että esimerkiksi kunnallisen päätöksenteon koukerot ovat jääneet hämäriksi myös aika monelle aikuiselle, ja ainakin joillekin aloitteleville kuntapäättäjillekin.

Toisaalta tiedän myös yläkoululaisia, jotka intonsa ja asiantuntemuksensa puolesta olisivat hyvinkin äänioikeutensa ansainneet.